Waltaria tuli diggailtua 1990-luvun alkupuolelta aina kohti 2000-luvun alkua. Muistan hyvin, miten bändi nousi pinnalle ja sitten lähti luisuun kohti tavallista perusmeininkiä. Itselle parhaiten muistiin ovat jääneet pari keikkaa, joista ensimmäinen oli keväällä 1993, maalis-huhtikuun vaihteen tietämillä Lepakossa. Itselle oli tullut 18 vuotta mittariin paria viikkoa aikaisemmin, mutta kaverilla oli täysi-ikäisyyssynttärit edessä vasta vähän ennen vappua. Päätettiin mennä katsomaan Waltaria, mutta lämppäreinä toimineet Amorphis ja Antidote eivät silloin hirveämmin iskeneet, joten kävelimme Lepakosta Hietaniemenkadulle legendaariseen Alibiin.
Eihän kaveri sinne tietenkään pahamaineisen "Roadhouse-portsarin" ohi päässyt, joten ei muuta kuin takaisin Lepakkoon kävi hänen tie. Itse piipahdin sisällä, nautin muistaakseni yhden virvokkeen ja sitten lähdimme kuskina kyseisenä iltana olleen toisen kaverin kanssa autolla takaisin Lepakkoon. Waltarin setti muodostui tuolloin pääosin Torcha-levyn materiaalista, mutta mukana oli tietenkin biisejä Monk-Punkilta ja aiemmilta vuosilta. Vogue, Lights On, Waltari-lapio ja I Held You So Long soivat raivoisasti ja nuoruuden innolla.
Toinen keikka, joka on jäänyt muistoihin, tapahtui vuoden 1995 Big Bangin kiertueella Tavastialla. Bändiä oli ylistetty lehdissä, video oli näkynyt Lista-ohjelmassa ja kaikin puolin edellisvuoden hittilevy So Fine! oli nostanut odotukset joka puolella korkealle. Neljä päivää ennen joulua ollut keikka keräsi Tavastialle porukkaa ja meikäläisiä hieno lössi menossa mukana. The Stage -kappale on jäänyt jättihittinä mieleen ja varsinkin se hetki, kun Punis-Pate päätti daivata lavalta. Harkittiin väistämistä, mutta luovuttiin siitä. Otettiin kiinni ja kuljetettiin körmyä päiden yläpuolella, ettei vanha vamma (jouset polvista) olisi iskenyt uudelleen.
Good times :)
Vuonna 1997 kun Space Avenue ilmestyi, yritin kyllä ymmärtää ja diggailla, mutta ei siitä levystä jäänyt oikein muuta mieleen kuin se viimeisen biisin jälkeen (tai siihen kytkettynä) tullut "piilobiisi", jossa kuullaan linnun laulua ja Kärtsy huutelemassa jossain. Muuten kiekko oli pettymys eikä sen jälkeen tullut hankittua Radium Roundeja eikä Release Dateja. Reilun 10 vuoden aikana Waltari on julkaissut 6 levyä, joilla on muutama ok biisi, mutta muuten aikamoista huttua, ainakin minun mielestä. Nyt, 25-vuotisjuhlan kunniaksi tuli kirjan lisäksi myös levy Covers All, jolla on mm. lontoonkieliseksi käännetyt Dingon Levoton tuhkimo ja Hassisen Koneen Muoviruusuja omenapuissa. Ihan ok levy, mutta ei mitenkään ihmeellinen.
Silti, kun kirjan luki, nousi innostus kuunnella noita parhaita levyjä sieltä bändin alkuajoilta. Samalla virisi myös innostus tehdä jonkinlainen kokoelma tuon ajan härmämetallista, sellainen jossa olisi mukana Waltari, Kyyria, Amorphis, Hybrid Children ja muutamia muita. Ehkä, kun levyn saisi tehtyä, se ei niinkään enää iskisi, sen verran aikaan sidottuja ovat nuo muutamat pumput, mutta voisi tuosta tullakin ihan kelpo kokis. Vähän Winter Windsiä ja Lights Onia ja On Our Way to Nowherea jne. Taustalle pyörimään loistava Pahat pojat -leffa (ei se Will Smithin eikä se Sean Pennin) ja muistelemaan Muusmäniä ja Dädiä :D
Ai niin, sellainenkin paljastus löytyi kirjasta, että vanha pomo oli ollut tekemässä kahta Waltarin kolmesta ensimmäisestä videosta. Ensimmäinen video, Monk-Punkilla olleesta Good Godista ja Torchalla olleesta Vogue-coverista vastasi siis vanha pomo yhdessä toisen täältä työpaikalta tutun äijän kanssa. Ei tullut koskaan aihe puheeksi, enkä olisi aluksi uskonut, että nämä jäbät olisivat olleet Waltarin kanssa tekemisissä, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin sehän on erittäin todennäköistä ja uskottavaa. Hauska tieto joka tapauksessa. Tähän alle nuo kyseiset videot, olkaa hyvä!
Lights Onista ei valitettavasti löytynyt videota JuuTuubasta.
