Riemun ja järkytyksen viikko

Reilu 2 viikkoa edellisestä päivityksestä. Paljon on ehtinyt parissa viikossa tapahtua. Ensin hoidettiin muutto alta, sitten olikin vuorossa tavaroiden purkua ja järjestelyä ja heti perään juhannus. Kaiken jälkeen vielä wrestling-maailmasta saapui uskomaton uutinen.

Muutto

Kiirettä piti, mutta lukaali Haagassa saatiin lopulta tyhjennettyä. Onneksi en omista painavia huonekaluja, ettei joudu itse saatika muuttoapu kärsimään. Seuraavalle viikolle jäi vielä viimeisiä kamoja roudattaviksi, mutta keskiviikkona luukku oli tyhjä ja valmis luovutettavaksi.

Nummirock

Kämpän järjestelyn ollessa vielä täysin kesken, tuli pikainen lähtö juhannuksen viettoon Nummirockiin. Lähinnä hommiin piti lähteä, mutta ei siellä kyllä yhtään työtä tullut tehtyä. Kamera kourassa kävelin ympäri leirintäaluetta ja kyselin jengiltä mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä. Kumman avointa porukkaa, kun on kamera kourassa ja tv-yhtiön passi kaulassa. Muuten kiva, mutta kun ei humalatilalta huomannut, että pitäisi siihen kameraan laittaa mikrofoni kiinni niin tulisi myös äänet mukaan. No 2x40min tavaraa nauhoilla ilman ääntä oli lopputulos. Hupaisaa.

Paluumatka oli aika murhaava. Onneksi selvittiin aika vähäisellä liikenteellä ja turvallisesti kotiin. Hieman oli hiljaisempi matka kuin mennessä torstaina. Mutta muistoksi jäi hienojen ihmisten kohtaaminen. Mahtava reissu!

Tiistain järkytys

Maanantaina töihin palattuani tuttuun tapaan aloin selaamaan nettisivuja ja päädyin wrestling news worldin sivuille. Tsekkasin edellisen illan Vengeance -PPV:n tulokset ja ihmettelin, mikä on Chris Benoit'n perheellä ollut ongelma, kun herra passaa mahdollisuuden voittaa ECW'n mestaruusvyö itselleen.

No, tiistaina se sitten selvisi, kun menin samaiselle sivustolle tsekkaamaan RAW'n tulokset. Benoitin koko perhe oli löydetty kuolleena. Koko päivän seurasin tilannetta ja pikkuhiljaa alkoi tulla ikäviä päivityksiä siihen suuntaan, että Benoit olisi murhannut vaimonsa ja 7-vuotiaan poikansa ja sen jälkeen hirttänyt itsensä. Näin sitten näyttää tapahtuneen eikä tietenkään jälkeen jäänyt minkäänlaista viestiä, josta voisi saada edes hieman osviittaa miksi Benoit oli tähän tekoon päätynyt.

Oli myös mielenkiintoista lukea keskustelupalstoilta, miten Benoit muuttui alun järkytyksen ja RIP-viestien jälkeen jumalasta saatanaksi, jolle toivottiin ikuista palamista helvetin tulessa.

Ehkä jostain paljastuu vielä lisää infoa, miksi tämä tapahtui, mutta on se silti tunteikas hetki katsoa juutuubista WrestleMania XX:n loppuratkaisu, jossa sen illan molemmat mestarit Benoit ja Eddie Guerrero halaavat ja juhlivat yhdessä uriensa todellista huippuhetkeä. Ja tällä hetkellä molemmat ovat manan majoilla.

Muuttamisen riemua

Eilen roudattiin tuleva kämppä tyhjäks ja kaveri lähti kuskaamaan karavaania kohti pohjoista. Aika hikistä puuhaa kantaa painavia kamoja hirveessä helteessä. No, homma on nyt takana ja oma muutto edessä. Maanantaina ensimmäinen kuorma liikkeelle ja viikon päästä pitäisi olla asumiskunnossa uusi, oma asunto. Aika vaihtelevat tunnelmat asian tiimoilta tällä hetkellä. Hieman haikeatkin fiilikset muuttaa nykyisestä pois, vaikka onhan tämä pieni koppi. Mutta samalla ollut hyvä koppi.

Paljon hankintoja edessä, aina lampuista lähtien. Tilaa kuitenkin piisaa hankkia myös muutakin kuin tärkeimpiä juttuja. Hieman sekin ahdistaa, kun joutuu kiertämään kauppoja.

Lomaviikko

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Sinä aikana on tapahtunut paljon. Ensin suoritettiin asuntokaupat. Sen jälkeen edessä oli voitokas futismatsi, jossa melkein pääsin maalin makuun. Kuparinen ei kuitenkaan rikkoutunut. Tiistai meni siivoillessa ja tavaroita selvitellessä.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa hieno sessio: härmä voitti Belgian futiksessa, ikävä kyllä en ollut paikan päällä näkemässä huuhkaja-episodia, koska samaan aikaan Jaffalassa mörhöili luolamies nimeltä Zakk Wylde, joka olemuksellaan pilasi tyystin Ozzy Osbournen keikan. Ossi oli kyllä hieman väsyneen oloinen, ääni ei kestänyt koko keikkaa ja muutenkin 13 biisin setti oli pettymys. Ja koko keikan ajan jo lämppärinä toiminut Wylde räki kattoon, huitoi kädellään ilmaan, soitti vahvariseinälleen ja kruunasi homman täysin paskalla, liian pitkällä kitarasoololla.

Oli kuitenkin hienoa vihdoin kuulla itse hevivaarin vetämänä ne soolobiisit, jotka on aiemmin jäänyt kuulematta ja näkemättä. Seuraavan kerran vaari tulleekin sitten taas Bläk Säpätin kanssa härmään.

Keikan jälkeen himaan nukkumaan muutamaksi tunniksi ja kolmelta soikin herätyskello. Siitä sitten vaan byroolle kisastudioon katsomaan Teemun hienoa hetkeä, kun sai vihdoin nostaa kiulun kohti kattoa. Ottelu itsessään ei mitään mieleenpainuvaa juurikaan tarjonnut, Ottawa-pakki Chris Phillips kyllä varmasti muistaa tuon illan uransa ei-niin-huippuhetkenä. Äijällä ei onnistunut mikään.

Ensi yönä (pe-aamuna) käynnistyvät NBA:n finaalit. Kotietu on 3 mestaruutta (1999, 2003, 2005) voittaneella San Antoniolla, mutta ensimmäiseen finaalisarjaan valmistautuva Cleveland on varmasti hurjassa vireessä, sen verran jyräävää on joukkueen peli ollut viime otteluissa. Oma toive on Clevelandin voitto.

Matsin jälkeen taas toviksi nukkumaan ennen muuttohommien käynnistymistä. Kohta sitä asutaan vihdoin omassa himassa.

Louhela Jam

Louhela Jam juhli tänään 15-vuotistaivalta ja ihan kivastihan siellä jengiä riitti. Joku mimmien rokkipoppoo alotti show'n ja seuraavana lauteille kipus rokkikukko remmeineen eli Caroline. Sää oli mitä mainioin, joten mikäs on rokatessa. Keikan jälkeen oli pakko käydä ostamassa joku sunnuntaileffa, ja mukaan tarttui yksi parhaimmista, Desperado.

Kesä ja loma

Ja näin alkoi kesäkuu ja ensimmäinen lomaviikko on muutaman tunnin päässä. Aurinko paistaa mugavasti, joten eiköhän tästä hyvä seuraa. Huomenna elintärkeä futismatsi Suomi-Serbia avaa lomakauden. Sunnuntaina perinteinen Louhela Jam, jossa kiinnostavimpana kaverin broidin bändin keikka. Ainoa ikävä homma viikon lomassa on se, että koko aika menee siivotessa. Oh well...

Kessuttelu

Tänään on sitten viimeinen mahdollisuus kessutella baareissa. Veikkaan Kallion pikkupubeille sekä lähiöiden kantakapakoille tukalia aikoja, joka heijastuu selkeästi kaduilla ja puistoissa ryyppäämisessä sekä "kotibileiden" yleistymisessä. Mutta pääasiahan on ettei tupakoimattomien vaatteet enää haise raflaillan jälkeen.

Muuttamisen tuskaa

Muuttaminen on lintujen hommaa. Jostain syystä jotkut ovat ihan mehuissaan, kun pääsevät muuttamaan. Meikäläistä homma ahdistaa. Siivoaminen, pakkaaminen ja roudaaminen ovat viheliästä puuhaa. Ja siihen päälle vielä kaikki pankki- ym. asiat, jotka pitää hoitaa töissäkäynnin ohessa. Silti, homma rullaa eteenpäin ja takaraivossa raksuttaa ajatus enemmästä tilasta ja monista muista asioista, jotka ovat paremmin, jahka muutaman viikon päästä uuteen kotiin pääsee.

Futismatsi

Kauden 4:s futismatsi on takana. Tiukkaa vääntöä alusta loppuun. Homman pelasti 2-1-voitoksi tolpat ja loistava uhrautuminen koko joukkueelta. Matsi oli aika tuskainen, varsinkin kun koko päivän jatkunut matalapaine alkoi muuttua normaaliksi helteiseksi kesäkeliksi. Mutta mugawa päätös päivälle, kun voitto tuli. Tästä on hyvä jatkaa kohti asuntokauppoja ja ensimmäistä lomaviikkoa.

Twin Peaks ja ukkosmyrsky

Eilen sitten loppui subin uusinnat Twin Peaksin osalta. Hommahan meni sarjan suhteen mönkään tv-yhtiön liiallisen puuttumisen takia. Esityspäivää vaihdeltiin ja vaadittiin murhaaja selville liian aikaisin. Viimeinen jakso olikin sitten aivan hyperöveriä materiaalia, jota oli kuitenkin viime yönä mainio katsoa, kun samaan aikaan kämpän ulkopuolella jytisi, satoi ja salamoi oikein urakalla. Ukkosmyrskyt ovat aina mielettömiä tilanteita katsoa, ainakin silloin kun niistä ei ole itselle vaaraa. Ja lisäksi eilinen myrskysade poisti ilmasta ne järkyttävän kokoiset siitepölypallot.

Tähtien sota ja lumisade

Eilinen darrapäivä meni mukavasti Tähtien sota -leffojen parissa, sopivasti ensimmäisen leffan 30-vuotisjuhlan tiimoilta. Vaikka Lucas tunkikin kaiken maailman lisuketta väliin, ovat alkuperäisen trilogian pätkät vieläkin upeita klassikoita. Harmi ettei uusi trilogia yltänyt lähellekään alkuperäisiä leffoja.

Ihmeellinen tämä siitepölytilanne. Koko päivän ikkunan takana näytti satavan lunta. Vaikka en kärsikään allergioista, tuntuu tuo uskomaton määrä siitepölyä myös meigän nenään. Toivottavasti nuo vanhojen mummojen kokoiset klöntit poistuvat ilmasta pian.