Lomaviikko

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Sinä aikana on tapahtunut paljon. Ensin suoritettiin asuntokaupat. Sen jälkeen edessä oli voitokas futismatsi, jossa melkein pääsin maalin makuun. Kuparinen ei kuitenkaan rikkoutunut. Tiistai meni siivoillessa ja tavaroita selvitellessä.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa hieno sessio: härmä voitti Belgian futiksessa, ikävä kyllä en ollut paikan päällä näkemässä huuhkaja-episodia, koska samaan aikaan Jaffalassa mörhöili luolamies nimeltä Zakk Wylde, joka olemuksellaan pilasi tyystin Ozzy Osbournen keikan. Ossi oli kyllä hieman väsyneen oloinen, ääni ei kestänyt koko keikkaa ja muutenkin 13 biisin setti oli pettymys. Ja koko keikan ajan jo lämppärinä toiminut Wylde räki kattoon, huitoi kädellään ilmaan, soitti vahvariseinälleen ja kruunasi homman täysin paskalla, liian pitkällä kitarasoololla.

Oli kuitenkin hienoa vihdoin kuulla itse hevivaarin vetämänä ne soolobiisit, jotka on aiemmin jäänyt kuulematta ja näkemättä. Seuraavan kerran vaari tulleekin sitten taas Bläk Säpätin kanssa härmään.

Keikan jälkeen himaan nukkumaan muutamaksi tunniksi ja kolmelta soikin herätyskello. Siitä sitten vaan byroolle kisastudioon katsomaan Teemun hienoa hetkeä, kun sai vihdoin nostaa kiulun kohti kattoa. Ottelu itsessään ei mitään mieleenpainuvaa juurikaan tarjonnut, Ottawa-pakki Chris Phillips kyllä varmasti muistaa tuon illan uransa ei-niin-huippuhetkenä. Äijällä ei onnistunut mikään.

Ensi yönä (pe-aamuna) käynnistyvät NBA:n finaalit. Kotietu on 3 mestaruutta (1999, 2003, 2005) voittaneella San Antoniolla, mutta ensimmäiseen finaalisarjaan valmistautuva Cleveland on varmasti hurjassa vireessä, sen verran jyräävää on joukkueen peli ollut viime otteluissa. Oma toive on Clevelandin voitto.

Matsin jälkeen taas toviksi nukkumaan ennen muuttohommien käynnistymistä. Kohta sitä asutaan vihdoin omassa himassa.