Katutaidetta osa 2 - Kabs

Kuten aiemmassa päivityksessä kerroin, olen täällä Tampereella innostunut kuvailemaan kaikenlaista katutaidetta. Sitä tässä kaupungissa piisaa oikein kunnolla, ja suurin osa taiteesta on lähietäisyydellä. Kävellen ja nyt pyörällä pääsee helposti ja nopeasti ihastelemaan ja kuvaamaan mm. graffiteja. Lisäksi täältäkin löytyy runsaasti sähkö- ym. bokseja, joissa on hauskoja tarroja. Niistä enemmän osassa 3, mutta ensin nostan esiin yhden erityisen hienon taiteilijan.

Törmäsin Kabsin kuviin muistaakseni ensimmäisen kerran, kun kävin viime talvena kuvaamassa Kekkosentien alikulkua Tammerkosken itäpuolella. Tolpassa oli tarra, jonka kuvasin, mutta mielenkiinto kohdistui silloin enemmän siltojen alta löytyviin graffiteihin. Enkä kiinnittänyt sen enempää huomiota sillantolppaan tehtyyn hienoon naamakuvaan, ennen kuin aloin katsomaan tarroista ottamia kuviani tarkemmin ja huomasin samankaltaisuuden näiden teosten kohdalla ja signeerauksen olevan sama.

Tammikuun alusta tähän saakka olen bongannut kaupungilta 17 erilaista Kabs-teosta. Löysin Flickristä albumin, johon on lisätty vielä muutama sellainen tarra, joita en ole elävänä nähnyt. Yritin kovasti keksiä, missä nuo tarrat voisivat olla, mutta kuvassa oleva ympäristö (puisto, talot) eivät soittaneet kelloa. Jatkan etsimistä ja toivon, että se, joka on näiden erittäin hienojen kuvien takana jatkaisi niiden tekemistä ja jakamista ohikulkijoiden iloksi.

Pidemmittä puheitta aloitetaan tämä näyttely. Ensimmäisenä vuorossa on siis Kekkosentien sillan alta, Tammerkosken yläjuoksun rannalta löytynyt tarra.

Samaisen sillan alta löytyy myös yksi piissi:

Satakunnankadun varrella, Pellavatehtaankadun risteyksen tuntumassa, oli kuvaushetkellä hieno, mietiskelevä mies.

Satakunnankadun ja Näsilinnankadun risteyksessä, Viiden tähden leffadivarin vieressä olevassa sähköboksissa on hassu hattupää.

Puutarhakadun loppupäässä, Pyynikintorin ja Taidemuseon välissä sijaitsevan grillikioskin vieressä on sähköboksi, johon on liimattu kyykyssä oleva tupakoiva pipopää. Parin metrin päässä on hiekoituslaatikko, jossa on useita tarroja, yksi niistä Kabsin käsialaa.

Junaradan ylittävän, keskustasta Tammelaan vievän sillan länsipuolella eli Tuomiokirkon puolella, koulun pihalla olevan muuntajan vieressä olevassa liikennemerkissä on seuraavanlainen tarra:

Kyttälässä, Tuomiokirkonkadulla Verkatehtaankadun risteyksen ja Swamp Music -levykaupan lähellä on sähköboksi, jossa on mm. istuvan tytön kuva:

Lähellä tuota boksia on toinen sähkökaappi, jonka kyljessä on tussipiirros, jonka tekijästä ei ole varmuutta, mutta kun kuvaa vertaa näihin Kabsin töihin, on samannäköisyys ilmeinen. Mietin, otanko tämän mukaan, ja lopulta päädyin ottamaan. Harmi, että tämäkin - vaikka yksinkertainen onkin - on pitänyt sotkea ylimääräisellä tekstillä.

Tampereen Asematunnelissa on ainakin toistaiseksi vielä kolme Kabs-tarraa, joista harmillisesti kaksi on kärsinyt repimisestä. Yksi on kuitenkin kunnossa.

Lapintien, junaradan ja Tampellan esplanadin välisessä ryteikössä on Galleria 234, jonkinlainen vanha tehtaan vartijan koppi, josta on tehty katutaidenäyttelytila.

Täällä esittelyvideo paikasta ja täällä Facebook-sivusto.

Tammelan puistokatu 14-16:n edustalla on sähkökaappi, jonka kyljessä on sormivärityyppi.

Kaupin metsästä, Tammelan puistokadun pohjoispään ja Kekkosentien yläpuolella on muuntaja ja jonkinlainen ilmastointipiippu. Molemmat ovat saaneet osansa graffititaiteilijoiden panoksesta. Yksi Kabs löytyi myös täältä. Tämän löysin aamuisella pyörälenkilläni pitkänäperjantaina.

Samaisella lenkillä huomasin, että Tammelassa, Itsenäisyydenkadun varrella olevassa sähköboksissa on suhteellisen paljon kärsinyt tarra.

Huikean pitkäperjantain päätti vielä Kehräsaaren sillan itäpäässä, hotelli Ilvekselle päin mentäessä muuntajan ovessa on allapäin olevan miehen kuva. Kuvasin aiemmin viereisessä seinässä olevan WSYP-graffitin, mutta jostain syystä en tuolloin huomannut Kabs-tarraa. No, asia tuli nyt korjattua ja tarra ikuistettua.

Aion siis innolla jatkaa Kabsin tarrojen ja graffitipiissien metsästystä. On hieno tunne, kun katselee kulkiessaan ympärilleen ja löytää uuden, ennennäkemättömän kuvan. Seuraavassa katutaidepäivityksessä on sitten vuorossa mahdollisesti muita tarroja, lisää stensilejä tai sitten graffiteja. Niitä on vaan niin paljon, että menee pitkään, että saa niistä jotain järkevää sanottua ja valittua hyvät, hienot työt.

Munamankeli

Vihdoin se on täällä! Uusi polkupyörä, jota olen kovasti kaipaillut viimeisen vuoden ajan, aina siitä lähtien, kun muutimme Tampereelle. Täällä kaikki tarpeellinen on sopivan lähellä, kävelyetäisyydellä, mutta silti pyörällä pääsee vielä hieman pidemmälle ja nopeammin. Siksi nyt kevätauringon lämmittäessä asfalttia, nosti fillarikuume päätään siihen malliin, että asialle oli pikimmiten tehtävä jotain.

Apuun tuli SirkusRakkausPumPumin kautta tutuksi tullut Mika, jonka Pyynikin aikamatkat -pajan pihalta bongasin jokusen vanhan pyörän ja päätin kysellä perään. Johan tärppäsi ja hieroimme Mikan kanssa kauppoja pyörän omistajuudesta. Onneksi oli vielä niin hyvä tilanne, että isosisko tuli rahojen kanssa apuun ja näin synttärilahjapyörä saatiin sunnuntaina viikonlopun päätteeksi kotikellariin.

Ensikierrokset piti hurauttaa heti ja ottaa tietenkin innostuneet lapset mukaan. Poitsu oli ihan innoissaan, kun pääsi ensin iskän vierelle omalla pyörällä ja sitten vielä kyytiin, sekä eteen että taakse. Tyttökin tykkäsi, kun pääsi pakkarille kokeilemaan isoa pyörää. Vaimollekin kelpasi, kun tyypit otti. Pakko sanoa, että eri mukava pyörä ajaa, vaikka onkin hieman pieni toimintasäde polkimilla. Ja kun muistaa aloittaa jarruttamisen hyvissä ajoin.

Maanantaiaamuna heräsin kuudelta ja jo varttia yli starttasin ensimmäiselle pyörälenkille. Kurvasin Sepänkadun kautta Paasikiventien rantamaisemiin. Ajattelin käydä tsekkaamassa ränsistyneiden tehtaiden seiniin tulleet uudet graffitit ja jatkaa sitten matkaa. Päädyinkin polkemaan Porin-junaradan vierellä menevää huoltotietä ja samalla ihailemaan pitkälle ulottuvaa Pispala Famea (siis rautatien eteläpuolella, Pispalanharjun rinteellä kulkevaa betoniaitaa).

Tämä ei itse asiassa ole Famelta, vaan Lielahden vanhan aseman lähettyviltä.

Mahdollisen raitsikkareitin takia purku-uhan alle joutuneen keltaisen puutalon kohdalta käännyin takaisin kohti autoväylää ja suuntasin kohti Lielahtea. Sopivan pienessä tihkusateessa poljin kevyen liikenteen väylää aina Citymarketin kohdalle saakka, jonka jälkeen päätin valita toisen reitin, sen sijaan että olisin lähtenyt vielä eteenpäin etsimään harjun yli Epilään vievää kulkureittiä. Sinne sitten joskus toiste, tällä kertaa ajoin hieman takaisin päin ja suuntasin sitten Haapalinnan pientaloalueelle.

Kävin siellä viikkoa aiemmin kävelemässä tytön kanssa tämän nukkuessa vaunuissa. Sen verran kivoja paikkoja löytyi (mm. Vaakkolammin luonnonsuojelualue), että oli kiva käydä hurauttamassa pyörällä samat reitit. Viskanpuiston kautta moottoritien alikulkutunnelin läpi ja Hyhkyn puolelle. Sieltä Tahmelan uimarannalle. Pyhäjärven vesi on tällä hetkellä todella matalalla, rantaa riittää pitkälle.

Loppumatka meni likimain taluttaessa. Uimarannalta Hirvitalolle meni vielä hitaasti polkiessa, mutta sitten ei enää jaksanut enempää. Tasainen, mutta loiva nousu muuttuu Hirvitalon mutkan kohdalla jyrkemmäksi ja huipentuu Tahmelan pallokentän jälkeen ihanaan ylämäkeen. Sen tamppaamisen jälkeen oli mukava pitää pikku tauko tutulla näköalapaikalla ja katsoa Näsinselkää ja -neulaa. Sieltä olikin sitten loppumatka kotiin pelkkää vauhdikasta alamäkeä.

Seuraava reissu suuntautunee itään päin, ajattelin käydä kokeilemassa Kaupin metsän kulmilla meneviä reittejä. Ensin pitäisi kyllä hankkia se kypärä päähän. Lukon sain jo hätävaraksi lainaksi, että pääsee käymään pikkuasioilla esim. lähikaupassa.