Klassikkoautobongari innoissaan, kausi on alkamassa

Viimeiset päivät meitä on hellitty - ainakin täällä Tampereella - todella aurinkoisella ja keväisellä säällä. Lumet ovat lopultakin sulaneet ja pian myös katupölyä aiheuttava sepelikin on harjattu pois. Sehän tarkoittaa myös sitä, että kaikki hienoja klassikkoautoja omistavat lähtevät liikkeelle ja tuovat iloa niiden bongaamisesta innostuneille, kuten allekirjoittaneelle.

Montaa herkkupalaa en ole vielä ehtinyt näkemään (tiedän, alussahan tässä vasta ollaan eli jäitä hattuun), mutta pakko laittaa jo näistä ensimmäisistä kuvat tänne. Enemmän kuvia on nähtävillä Flickr-sivulta, jonne pääset tätä klikkaamalla.

Tämän kevään ensimmäinen kuvattu klassikko ei varmasti monenkaan mieltä hivele, mutta itselle tällä on tietenkin henkilökohtainen nostalgia-arvo. Aikoinaan 1980-luvulla meidän perhe ajeli tällaisella autolla, tosin ovia siinä oli neljä. Selkeä parannus aiempaan autoon, eli Passatiin, jonne menemisessä ja josta poistumisessa joutui aina kippaamaan jakkaroiden selkänojat linkkuun. Väri on tässä likimain sama sininen. Takaspoileria ei meillä ollut.

Toisena bongasin Pyhimys-Volvon, mutta siitä ei saanut kuvia, koska olimme matkalla samaan suuntaan enkä pystynyt liikennevaloissa klikkaamaan kameralla kuvaa.

Kuvalla voin palkita lukijani sen sijaan tällä erittäin upealla Volvo 121 Amazon Kombilla, jonka yhytin tuosta lähistöltä. Volvon Helmi meidän paikallisen legendaarisen Amurin Helmen edustalla.

Lisää kuvia siis Flickrissä ja toivottavasti tiedossa on jo lähiaikoina runsaslukuista tarjontaa kuvattavaksi.

40 vuotta hyvää Soundia

Kävin eilen pääkirjasto Metsossa kuuntelemassa, kun kaksi kuukautta itseäni vanhemman, tammikuussa nelikymppisiä juhlineen  Soundi-lehden entinen ja nykyinen päätoimittaja, Timo Kanerva ja Mikko Meriläinen, sekä lehden pitkäaikainen toimittaja Jussi Niemi muistelivat menneitä, pohtivat nykyisyyttä ja kurkistivat tulevaisuuteen.

Kirjaston puolesta keskustelua johtanut Juhani Koivisto oli kerännyt sopivan määrän sopivia kysymyksiä, joiden myötä saatiin monta mukavaa tarinaa kuultavaksi. Keskiviikon Aamulehdessä olleen jutun tiimoilta muisteltiin mm. Niemen tekemää Gambian-matkaraporttia. Niemi myös luki pienen pätkän jutun alusta.

Miesten jutustelua oli hauska kuunnella. Muutaman kerran olisi hyvinkin voinut osallistua omine mielipiteineni keskusteluun. Varsinkin, kun nelikko puhui rock- ja muiden musiikkilehtien vaikutuksesta kansan musiikkimakuun.

Muistelin omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, silloin lehdistä määräävässä asemassa oli kotiin tilattu Suosikki, Soundia ja Rumbaa tuli luettua kirjastossa, kuitenkin vasta 1990-luvun alusta teini-ikäisenä. Nämä yhdistettynä jatkuvaan Music Televisionin ja Super Channelin katsomiseen ja Radiomafian sekä Radio Cityn kuunteluun olivat ne, joista saatiin vinkit seuraavalle levyostosreissulle. Myös kaverien puskaradio toimi tuolloin hyvin. Ai niin, myös City-lehti ja legendaarinen TJEU pitää mainita tässä.

Mistä sitten nykyään hankin tiedon tulevista levyistä ja musiikkimeiningeistä? Kaikkien muiden pudottua pelistä porskuttaa Soundi edelleen vahvasti, vaikka printtimedia on pahassa pulassa. Sieltä kerran kuukaudessa postiluukusta kolahtavasta lehdestä ne tärpit hankitaan. Otin haastattelutilaisuuden jälkeen lainaan 12 cd-levyä, joista suurin osa oli ollut viime aikoina arvostelussa tai esittelyssä Soundin sivuilla.

Nykyään käyn netissä päivittäin älypuhelimen avulla (näpyttelen tätäkin tekstiä tässä yksisormijärjestelmällä) enkä jaksa juurikaan lukea nettisivuja. Sen vain mihin some (pääasiassa Facebook) linkkeineen ohjaa. Siksi perinteinen painettu lehti on itselleni todella tärkeä. Siinä olevat jutut eivät katoa pitkien skrollauksien myötä sivujen alareunoihin, saatika pois etusivulta, jolloin niitä on mahdoton enää löytää. Aikakauslehden voi lukea monen päivän rupeamassa, monessa eri paikassa.

Yksi hieno juttu on myös printtimuodon mahdollistamat pidemmät jutut, jotka ovat nettimaailmassa lähes mahdottomia. Kuten esim. Soundi-haastattelu, joihin hienot kuvituspiirrokset on jo vuosien ajan tehnyt Ville Pirinen. Sanoin usein, kun olin vielä Maikkarin netin palveluksessa, että olen vanhan liiton juttujen ystävä, jaksan lukea pitkiäkin tarinoita ja haastatteluja (tosin tämä mielipide on siis nykyään kännyselauksen takia muuttunut), sen sijaan että yksi haastis jaetaan muutamaan tärppijuttuun, joilla hillotaan klikkejä. Ei siinä mitään, tuo on nykyaikaa. Olenko kalkkis, joka on pudonnut kelkasta ja valittaa kuin mielensäpahoittaja? Mielestäni en, pidän vain siitä rauhallisemmasta menosta, joka ennen vanhaan vallitsi. Olen kuitenkin monessa tilanteessa tykännyt netin mahdollistamasta nopeasta tiedon- ja avunsaannista.

Meriläinen kommentoi juuri näitä asioita, mistä olen nyt kirjoittanut, tuossa Aamulehden jutussa. Päätoimittajan mainitsema printin hitaus ei minua haittaa, koska Soundi on erinomaisesti hoitanut tämän puolen kuntoon. Soundin sisältö on juuri sopivalla tavalla kiinni julkaisupäivässään.

Toivon, että kaikista median myllerryksistä huolimatta itselleni rakkaat Soundi, Episodi, Urheilulehti ja Klassikot-autolehti saisivat ilmestyä vielä monen vuoden ajan. Uusi sukupolvikin tykkää siitä, kun keskiviikko on Aku Ankka -päivä. He kun eivät ole vielä joutuneet nettikoukkuun, vaikka Akunkin sivut ovat pullollaan heidän nettipalvelunsa osoitetta ja tarjontaa.