Mannaa, Suomen-Prinssiä sekä kaatoja ja rännejä

Kävin jokunen viikko sitten pitkästä aikaa levykaupassa, tuossa Kyttälänkadun Äxässä. Oli mahtava kokemus, vaikkakin kesti vain pienen tovin. Levykaupoissa vaan on sitä jotakin, fiilistä ja todellista, mitä ei todellakaan ole tarjolla intterwebissä.

Ostin kolme levyä, kun oli hyvät levyale-tyrkytykset. Menin virallisesti ostamaan Mannan viime syksynä ilmestynyttä Blackbird-albumia, mutta kun oli lupa ja mahdollisuus napata mukaan toinenkin äänite, niin tutkailin hyllyjä tovin. Sitten bongasin alelaarista kolme vaihtoehtoa: Manic Street Preachersin Rewind the Filmin, Tuomon The New Mystiquen sekä Tapani Kansalaisen Kaatoja ja rännejä.

Kaikki kolme ovat sellaisia, jotka haluaisin omaan hyllyyn ja soittimeen kuunteluun. Pienen neuvottelun jälkeen päädyimme ottamaan kaksi jälkimmäistä. Walesilaisrokkarit saivat jäädä vielä odottamaan vuoroaan.

Kotona levyt lähtivät heti kuunteluun. Mannan uutukainen on todella hyvä levy ja on tavallaan harmi, että hän asuu ja tekee uraa Suomessa. Koska varmasti halukkaita faneja olisi myös rapakon takana, ja muuallakin maailmassa. Toki nykypäivänä musiikkiaan saa helposti tarjolle vaikka Timbuktuun. Mutta ei anneta negatiivisten viedä tätä kirjoitusta vaan keskitytään positiivisiin juttuihin.

Blackbird ei ole niin jenkkirokkimainen, kuin edeltäjänsä Shackles, ja hyvä niin. Manna ei jämähtänyt tuohon tyyliin, niin kuin ei ole aiemminkaan jämähtänyt paikoilleen. Mikko Joensuun kanssa väsätty kiekko soljuu eteenpäin rennosti ja Mannan ääni kuulostaa upealta. Biiseistä voi nostaa esiin ainakin nimibiisin Blackbird, Cripple Woman's Waltzin sekä lennokkaasti rullaavan Heartbeat I:n, levyn ainoan menopalan.

Toinen, joka ei jämähtänyt tuttuun ja turvalliseen, on tietenkin Tuomo, tuo suomisoulin ja svengin erikoismies, jota on kuultu vaikka missä kokoonpanoissa soololevyjen lisäksi. Tällä kertaa herra Prättälä taaplaa vahvasti kasaritunnelmissa (levyn kansivihossa mies kertoo olleensa kyllästynyt ja kaivanneensa muutosta, joten lähti etsimään jotain uutta ja löysikin sitä) ja levystä tulee useasti mieleen tuon ajan Princen tuotokset. En aikoinani voinut sietää Princeä, mutta nyt vanhemmiten on minnesotalaisen pikkujättiläisen tuotokset alkaneet avautumaan ja tykkäysbarometri on kääntynyt vahvasti plussan puolelle.

The New Mystique liittää yhteen soulin, elektron ja monta muuta tyylilajia. Biiseistä nostaisin esiin nimikappale The New Mystiquen, joka toimii levyn varsinaisena käynnistäjänä avausraita List of Thingsin jälkeen, Waiting for Someonen, Girlsin ja commodore64maisissa äänimaailmoissa kulkeva Ubiquitous You.

Kolmas levy oli tamperelaisen räppärin Tapani Kansalaisen myös viime vuoden puolella ilmestynyt Kaatoja ja rännejä. Olin aiemmin jo ehtinyt kuuntelemaan levyä useasti mp3-soittimen kautta ja levy oli pitänyt hankkia cd-muodossa jo pidemmän aikaa. Tapsan levy uppoaa hyvin myös jälkikasvulle, erityisesti biisi Murphyn laki on saanut suosiota kotijoukkojen keskuudessa. Myös nimikappale Kaatoja ja rännejä, Kyttäjuttu ja Täällä haisee funkki menevät läpi kuin tyhjä kannu tikkutehtaan välikatosta.

Voin myös huoletta hehkuttaa biisiä Harjoittelen näyttään kovanaamalta, jonka G-funk-taustat vinkuvat ja basso lätkii läskisti.

Tutustuin Tapanin tuotantoon vuosia sitten, kun sain arvosteluun levyn Eilisen keisari, narri loppuelämän. Tykästyin hyviin taustoihin, naseviin sanoituksiin ja yleisesti erinomaiseen svengiin. Sitä on tarjolla biisitolkulla tällä uudella levyllä. Biisit toimivat hyvin myös tammikuussa näkemälläni keikalla, vaikka settiä vaivasikin tekniset ongelmat.

Loistavia levyjä kaikki ja hetken poissa ollut innostus levyjen osteluun palasi voimakkaana. Harmi vaan, ettei ole sen enempää rahaa tuhlattavaksi. Jää moni hyvä kiekko kaupan hyllyyn. Kaksi levyä on kuitenkin jo tullut ostettua, mutta niistä lisää vähän tuonnempana.

Vanhoja valomainoksia metsästämässä

Kun kerran innostuin kuvaamaan vanhoja, taivutetuilla lasiputkilla tehtyjä neonvalomainoksia, tuli siinä samassa bongattua jokunen vanha muovinen laatikkokin. Näitä hauskoja mainoksia tuli sitten kuvattua ja niitä on sittemmin etsitty, välillä hyvällä, välillä huonolla menestyksellä. Kuten kuvista ilmenee, on laatikoiden tyyli erilainen, hieno ja tyylikäs verrattuna yleisempään ja uudempaan suorakulmaiseen laatikkoon.

Usein kävellessä Satakunnankatua kohti keskustaa, juuri ennen Hämeenpuistoa on NMKY:n talo Puisto-Emmaus. Sen Satakunnankadun puoleisella seinustalla on sisäänkäynti Namikan Kisahalliin ja siihen on aikanaan valittu hieno sininen neonvalomainos opasteeksi. Aivan porttikongin kupeessa on parturikampaamo, jonka oven yläpuolella on hieno laatikkomainos.

Parturikampaamon omistajalta kuulin, että talossa oli ollut sähköremontti ja olivat tulleet kysymään mainoslaatikon tilannetta. Mainos olikin saanut uudet sähköviritykset ja toimii nykyään hienosti.

Toinen samanlainen parturikampaamon laatikko löytyi Kissanmaalta. Aluksi luulin molempien olevan identtiset, mutta eipä näitä tarvitse kovinkaan tarkasti tutkia, kun huomaa eron. Hienoja toki molemmat.

Kolmas hiustenhoitoon ja -leikkaukseen liittyvän liikkeen laatikko löytyi Kyttälän kaupunginosasta, ihan Tampereen keskustasta. Emme ole vieläkään ehtineet käydä nauttimassa kovasti kehutun Pizzeria Napolin antimista, mutta tuon ravitsemuslaitoksen naapurissa sijaitsee Parturiliike Sevilja, jolla on hieno valolaatikko julkisivunsa koristeena.

Käväisin kyselemässä laatikon tilannetta ja sain tiedon, että tässäkin valomainoksessa on sähköongelmia. Parturiliikkeen väki ei jutteluhetkellä muistanut, oliko tilanne niin, että sähköt laatikkoon tulivat jonkin toisen liikkeen kautta vai mikä oli ongelmana. Sen sain tietää, että alkuperäinen mainos on ja ollut seinässä vuodesta 1965.

Toivottavasti saavat selvitettyä sähköhommat ja laatikkoon saadaan sen ansaitsema valo päälle.

Kyttälässä on myös erävarusteita myyvän liikkeen valomainos. Siinäkään eivät ole valot päällä. Liikkeessä oli alennusmyynnit päällä. Olisi harmi, jos ale muuttuisi loppuunmyynniksi. Niin moni kivijalkaliike on täällä Tampereella pistänyt pillit pussiin sinä aikana kuin olemme täällä asuneet.

Samaa tyylisuuntaa edustaa myös Nokialla, Siuronkosken kupeessa sijaitsevan Koski Baarin valomainos. Baari on idyllisellä paikalla ja muutenkin koko Siuron keskusta on varsin upeannäköistä seutua vanhoine taloineen, tehtaineen, kirkkoineen ja kosken voimalaitoksineen.

Tampereen keskustorin laidalta, Commercen talon seinästä löytyy pukineliike Koison mainos. Valot olivat päällä toisessa mainoksessa, mutta eivät tuossa hienossa muovilaatikossa. Toivottavasti fiksaavat valot kuntoon myös tuohon laatikkoon. Koisolla on seinällä myös kaksi isoa Koiso Oy -tekstillä varustettua valomainosta, joiden sisällä kiertää taivutetusta lasiputkesta tehdyt neonvalot.

Tuo Koisohan ei varsinaisesti kuulu tähän vanha valomainos -tyyliin, mutta ovat sen verran hienoja, että päätin ne ottaa mukaan tähän.

Pispalassa on legendaarinen Rajaportin sauna. Sen seinässä on neonputkista tehty, punaisena loistava Cafe (ei päällä, kun viimeksi näin) ja Pispalan valtatien puolella upea laatikko, jossa lukee Sauna ja kuvassa on mm. vihta ja kiulu. Tässä laatikossa en ole koskaan vielä valoja päällä nähnyt.

Satakunnankadun ja Mustalahdenkadun risteyksessä on R-kioski, jonka seinässä oli vielä viimevuotiseen remonttiin saakka tyylikäs Lehtipisteen mainos. Monta kertaa meinasin sen kuvata, vaikka päiväsaikaan ilman valoja, mutta aina se kuvaaminen tuli siirrettyä tuonnemmaksi. Sitten yhtenä päivänä huomasin, että Ärrän ulkoasu oli päivitetty ja samalla hävitetty Lehtipisteen mainos. Höh.

Kuulemma Kalevassa pitäisi olla kukkia ja sidontaa tarjoileva kukkakaupan valomainos, se pitäisi käydä etsimässä ja kuvaamassa. Netistä löysin muutaman hienon kuvan tällaisista, voisin liittää ne tähän loppukaneetiksi.

Päivitystä tiedossa tähän aiheeseen, jahka sellaista on tarjolla. Pysykää kuulolla!