Wednesday, January 19, 2011

Rollin' in my six-four

Musiikin kuuntelussa tulee yleensä kausia, jolloin tekee mieli kuunnella tiettyä musiikkityyliä putkeen monta päivää tai jopa viikkoa ja kun oikein innostuu, etsii kaikenlaista tietoa aiheesta ja hankkii kyseisen tyylin tärkeimpiä levyjä hyllyyn.

Näin kävi viimeisimpänä rapin kohdalla. Itse asiassa alalajike G Funk oli kohteena. Ja vieläkin on kausi päällä. Ainakaan vielä en ole tällä kuunteluinnostuksella biiseihin kyllästynyt. Aiemmin hallussa oli vain itse polttamani kokoelma, mutta nyt päätin huumassa ostaa klassikkolevytykset. Ihan kaikkia ei vielä ole, mutta aika hyvä levykokoelma jo löytyy.

G Funkin isänä pidetään tuottajaguru Dr Dretä, joka 20 vuotta sitten alkoi vallallaolevan nopeatempoisen rapin sijaan tuottamaan ns. läskejä biittejä ja sämpläämään biisien taustoiksi erityisesti funkbändien Parliament ja Funkadelic biisejä. Ensimmäiset G Funk -biisit löytyvät N.W.A.:n kakkoslevyltä EFIL4ZAGGIN. Levy yhdisteli molempia tyylejä, mutta samalla keskittyi rojaltiriidan jälkeen ryhmän jättäneen Ice Cuben dissaamiseen ja pyrki järkyttämään rankoilla seksilyriikoillaan.


Suuren maailman tietoon (vaikka em. levy menikin jenkeissä listaykköseksi) tämä raptyyli nousi paria vuotta myöhemmin, kun Dre julkaisi singlen Nuthin' But a "G" Thang ja esitteli maailmalle nuoren kuikelon räppärin nimeltä Snoop Doggy Dogg. Toisaalta, jo reilua vuotta aiemmin radiokanavilla ja Music Televisionilla pyöri tehosoitossa aiemmin humoristisesta räpistä (mm. I Think I Can Beat Mike Tyson) tunnetun DJ Jazzy Jeff & Fresh Princen kesähitti Summertime, joka on kuin G Funk -oppikirjasta. Ehkä biisiä ei mielletä G Funkiksi juuri esittäjiensä aiemman tuotannon sekä kotipaikan (Philadelphia) takia.


Vuoden 1992 lopussa ilmestyneen Dren debyyttilevyn The Chronicin jälkeen levy-yhtiöt hamusivat itselleen G Funk -räppäreitä, joita varmasti pyrki huipulle, mutta koska heistä ei paljoakaan ole kuultu, oli valtikka vahvasti Dren levy-yhtiöllä Death Row Recordsilla. The Chronic on yksi rapmusiikin - ja muunkin musiikin - klassikoista, siltä ei löydy juurikaan täytemateriaalia, jokainen valittu biisi ja välipätkä kuuluvat näiden kansien väliin.

Seuraava hittilevy oli Snoopin debyytti Doggystyle, jolta napattiin kolme hittisinkkua, mutta enemmänkin olisi ollut tarjolla. Doggystyle on Dren mestariteos ja mielestäni molempien paras julkaisu. Loistavat rallit seuraavat toisiaan. Muiden aikalaisten parhaimmistoa ovat Ice Cuben peräkkäiset The Predator (1993) ja Lethal Injection (1994) sekä Dre'tä ja Snoopia muutamalla biisillä dissanneen, Dren vanhan N.W.A.-kaverin Eazy-E:n hieno It's On (Dr Dre) 187um Killa (1993).


G Funk oli rapmusiikissa raikas tuulahdus. Se esitteli losangelesilaista katukulttuuria rennon taustamusiikin säestämänä tuoden esille takapiha- ja parkkipaikkabileet, coolit autot ja myös gangsta-meiningin ihannoinnin aseineen ja huumeineen.

Eazy-E

Siitä, onko se ollut hyvä asia, en sano mitään, mutta kummasti sitä on aina kaikenlainen jengimeininki kiinnostanut, oli sitten kyseessä Los Angelesin katujengit, kuten leffoissa Colors, Boyz 'N' the Hood ja Blood In Blood Out, tai sitten mafia, kuten Sopranos ja GoodFellas. Hyvää viihdettä olen ainakin saanut.

Thursday, January 13, 2011

Diamond in the Rough

Löysin Social Distortionin vihdoin joitakin vuosia sitten, kun kaverit alkoivat jostain syystä kovasti hehkuttamaan bändiä. En ollut aiemmissa punkiin liittyvissä keskusteluissa bändiä hirveästi huomioinut, se jäi selkeästi aikalaistensa Bad Religionin varjoon. Varmaan osansa oli myös sillä, ettei vuonna 1996 ilmestynyt White Light, White Heat, White Trash osunut lainkaan paria vuotta aikaisemmin käynnistyneen uuspunkin menestyksen joukkoon. Siinä missä Epitaph-yhtiön pääbändi Bad Religion pääsi nauttimaan omien suojattiensa The Offspringin, Rancidin, Pennywisen ja NOFX:n rinnalla ennennäkemättömästä suosiosta, ei Social Distortionille osunut samanlaista saumaa. Levyn materiaali ei ilmeisesti ollut tarpeeksi vetävää nuorisoa ajatellen.


Platta jyräsi kuitenkin Billboardin listalla parhaimmillaan sijalle 27 ja on monen mielestä bändin paras levy. Omasta mielestä kyseinen kiekko on loistava, mutta ei kuitenkaan yhtyeen paras.

White Lightin jälkeen bändi julkaisi vielä livelevyn ennen kuin toinen jäljellä ollut perustajajäsen, kitaristi Dennis Danell kuolla kupsahti aivoverenvuotoon vuonna 2000. Laulaja-kitaristi ja bändin nokkamies Mike Ness julkaisi myös vuonna 1999 kaksi soololevyä, joissa paistoi läpi miehen vahva country- ja rockabillyhenkisyys. Toinen levyistä, Under the Influences, olikin coverlevy, jolla Ness versioi vanhoja countrysuosikkejaan.


Jo 1970-luvun lopulla perustettu bändi on muuntunut vuosien varrella ensimmäisen levyn peruspunkista juurevaksi perusrockiksi. Aikuistuminen on kuulunut jo kauan musiikissa eikä viisikymppiseltä Nessiltä voi muuta odottaakaan.

Social Distortion on käynyt härmässä keikalla vain kerran, vuoden 2008 Pitkä kuuma kesä –festareilla Helsingin Suvilahdessa. Liveveto ei ollut mitenkään maailmaamullistava kokemus, mutta silti fiilikset keikan aikana olivat katossa ja jälkitunnelmatkin ovat lämpimät. Vihdoinkin tuo loistava yhtye oli lauteilla ja pisteli menemään pimenevässä illassa.

Social Distortion Helsingissä 2009. Kuva: Elina Savander

Kuuleman mukaan Social Distortion esiintyisi tulevana kesänä Ruisrockissa, ainakin keikka-aikataulu viittaa siihen suuntaan bändin ollessa samoihin aikoihin Ruotsissa yhdessä mm. Mustaschin (kokoelma tulossa maaliskuussa), The Soundsin (uusi levy tulossa maaliskuussa) ja Kings of Leonin kanssa. Jos näin on, harmittaa vietävästi, koska Ruisrääkkiin en enää lähde. Olisi mahtavaa, jos joku ehtisi väliin ja buukkaisi lössin vaikkapa Nosturiin, vaikka en siitä paikasta niin välitäkään.

Social Distortion Helsingissä 2009. Kuva: Elina Savander 

Mike Nessin elämä on ollut rankka ja se kuuluu miehen musiikissa ja lyriikoissa. On oltu heroiinikoukussa ja vaikeuksissa poliisin kanssa. Isä pisti 15-vuotiaan Nessin pihalle ja kundi hengaili sen jälkeen Orange Countyn punkpiireissä niin rehvakkaasti, että hänen silloisesta kämpästään The Adolescents teki jopa biisin. Ukko on kuitenkin hienosti puskenut eteenpäin ja lopulta bändistä on tullut todella arvostettu ja pidetty ympäri maailman


Loppuun vielä mainio kuva skeittilaudasta (kuvassa oikealla), jonka Rosti (Vida Loca) maalasi vuoden 2008 Helsinki Ink –tatskamessuille sekä linkki uusimman Social Distortion –levyn (ilmestyy meisin nimipäivänä, ma 17.1.) arvosteluun: http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/levyarvostelut.shtml/1255190


Tuesday, January 11, 2011

Takaisin töissä

Laitanpa vielä ainakin yhden normaalin blogipäivityksen, sen verran mieltä kutitteli pistää jokunen kuva mahtavasta 4 viikon lomasta - isäkuukaudesta - ja kertoa muutamalla sanalla, mitä sitä oikein tapahtui.

Loma alkoi perjantain 10.12. työpäivän jälkeen. Sunnuntaina käytiin mumman luona pikkujouluissa syömässä herkkuja ja viihtymässä hyvässä seurassa.



Heti seuraavan viikon alussa starttasimme Volvon ja hurautimme Tampereelle, jossa viihdyimme tälläkin kertaa kolmipäiväisen reissun. Katseltiin maisemia ja hienoja valoja, osteltiin joululahjoja, herkuteltiin pihveillä ja ihmeteltiin Simon ryömimisvauhtia. Nähtiin myös hieno Eazy-E:stä maalattu stencil. Ollaan bongattu muutama sellainen kuva aikaisemmin ja innostuin näistä toden teolla. Tekisi mieli löytää sähköbokseista enemmänkin hienoja stencilejä.



Torstaina mummi ja ukki piipahtivat lainaamassa poraa, että saatiin keittiöön hylly seinään. Heidän jälkeen saapui vielä pappa käväisemään ja Simppaa hauskuuttamaan.

Maanantaina pappa tuli uudelle vierailulle, tällä kertaa mukana oli myös pikku-Ninni. Juotiin appelsiiniglögiä ja syötiin Myrri-patonkia kera muiden herkkujen. Tiistaina leivottiin pipareita, mutta jotain feelua oli taikinassa, lopputuloksena ei ollut parhaita mahdollisia joulukeksilöitä. Iltapäivällä käytiin vielä Järvenpäässä Tähtien tykönä. Siellä päästiin hämmästelemään Simon ensimmäisiä konttauksia, mutta varsinaisesti konttaaminen alkoi vasta seuraavien päivien aikana.



Keskiviikkona syötiin joulupuuro mummin ja ukin luona. Toisen mantelin sai Elina, toinen katosi jälleen teille tietymättömille. Viime vuonna manteli löytyi poiskerätystä puuronkuoresta. Ehkä se oli jälleen siellä, mutta ukki rouskutti sen kuoren mukana.

Puuron jälkeen otettiin mummi mukaan ja hurautettiin viralliselle joulukäynnille Korkeasaareen. Simokin pääsi ihmettelemään mm. tiikeriä. Korkkis oli muutamaa venäläistä ja hillitöntä määrää työntekijoitä lukuunottamatta ihan tyhjä, harmi muiden kannalta, koska juuri joulun alla siellä on mukava tallustella leppoisassa pakkassäässä.



Aatonaattona paistettiin meidän perheen ensimmäinen joulukinkku. Nam ja slurps miten hyvää siitä tulikaan. Monta kertaa ollaan sen jälkeen heitelty ilmaan ehdotuksia uuden kinkun ostamisesta, mutta ei olla kuitenkaan toista kinkkua haettu saatika paistettu ja herkuteltu. Ensi jouluna sitten uudelleen.

Aatonaattona oli myös muuta häpeninkiä: mumma ja Leo piipahtivat glögillä ja lahjareissulla. Myös pappa kävi nopeasti kääntymässä.

Aattona juhlittiin meillä. Mummi ja ukki saapuivat ensimmäisinä ovesta sisään, mutta mukana oli myös Elsa, Larissa ja Sami. Joulupöydän antimien jälkeen joulu-ukki jakoi lahjat. Itse sain juuri ne lahjat, joita kaipailinkin eli Don Rosan uusimman kirjan sekä hienon tupsupipon. Vaimolta saatu yllätyslahjaleffa oli myös hieno, aivan oikein, yllätys. Onnistuin myös yllättämään Elinan kahdella erityislahjallani :-)



Joulupäivänä haettiin mummi ja ukki autoineen peesiin ja hurautettiin papan ja Eijan luokse joulupäivän kunniaksi. Paikalla oli paljon juhlaväkeä: isännän ja emännän lisäksi Samuli, Ninni, Maria, Laura, John sekä Maija. Unohtamatta tietenkään Viviä ja Erkkiä. Syötiin ja nautiskeltiin hyvästä meiningistä ja ihmeteltiin jälleen Simon edesottamuksia. Poitsu oli ihan fiiliksissä kissoista. Tosin ihmeteltiin myös pojan kuumuutta, mutta pistettiin se siellä vielä juhlapaikan kuumuuden piikkiin. Illalla sitten mitattiin kuume ja olihan se yli 38 astetta. Simon eka kuume.

Tapaninpäivänä piti lähteä Haminaan Tapani-papalle käymään ja mammalle oleilemaan yhdeksi yöksi, mutta matka muuttui kotona köllöttelyksi Simppasen nuhan ja kuumeen vuoksi. Ei lopulta yhtään pöllömpi vaihtoehto, vaikka tietysti sydäntä raastoi pikkumiehen kurja olo.

Maanantaina uskaltauduttiin aamukävelylle ja piipahdettiin myös mummin ja ukin luona moikkaamassa Elsaa, joka oli ollut hetken siellä hoidossa. Illalla mentiin Jumboon ostoksille ja kun Simo nukahti melkein heti autoon päästyään, päätettiin kruisailla hieman. Ajeltiin Ruskeasannan ja Lentokentän kautta Seutulan perukoille ja sieltä kohti kotia. Martsarin aseman kohdalla matka katkesi.



Jarruttelin rauhassa kohti liikennevaloja ja pumppasin tuttuun tyyliin kytkintä pohjaan kun kuului kohtalaisen kova pamaus ja kytkinpoljin upposi pohjaan eikä enää noussut sieltä. Rikki meni, mikä nyt neuvoksi? Onneksi oltiin ihan aseman kupeessa, Elina ja Simo pääsivät nopeasti taksilla kotiin eivätkä joutuneet jäämään pakkaseen odottelemaan ukkia hinaamaan autoparka kotipihaan.

Hinattiin bilika pihaan ja työnnettiin kaikilla voimilla se ruutuun odottamaan korjaajaa.

Tiistaina oli vuorossa käynti Vartiokylässä mumman luona ja reissu tehtiinkin tällä kertaa julkisilla kulkuneuvoilla. Oli ihan nastaa hurauttaa bussilla stadiin ja hypätä pitkästä aikaa metroon. Itse asiassa viime kerta metrossa oli myös seuraus auton hajoamisesta. Mummalla viihdyttiin iltapäivään saakka, jonka jälkeen palattiin samaa reittiä kotiin. Simo nautiskeli kotimatkalla bussissa marjavälipalaa ja viihdytti jälleen muita matkustajia höpöttelyllään.



Keskiviikkona piipahtivat Timi, Jussi ja Laura tsekkaamassa vihdoin meidän uuden kodin ja tutustumassa Simoon. Juotiin glögiä ja syötiin mm. pipareita. Meisin isännöinti keskeytyi, kun autonkorjaaja tuli vihdoin paikalle ja pääsin pihalle seuraamaan kytkinvaijerin vaihto-operaatiota. Reilu tunti siinä vierähti, mutta kärry tuli kuntoon.

Torstaina kävin vain lyhyellä test drivella tsekkaamassa, että kytkin toimii kunnolla. Muuten oltiin ihan rauhassa vain kotosalla.

Perjantaina olikin sitten jo uudenvuodenaatto ja suuntasimme aamupalan jälkeen uudella kytkinvaijerilla varustetun Volvon kohti Haminaa. Tällä kertaa Simo goisasi koko matkan aina Karhulaan saakka ja sielläkin taisi herätä vain sen takia, kun pysähdyimme nopealle kauppareissulle. Mammalla odoteltiin sitten vuoden vaihtumista, käytiin kävelyllä pimeässä, saunottiin ja herkuteltiin. Heitettiin myös pitkästä aikaa sikaa. Onnistuin vahingossa viskaamaan sen tokaparhaan tuloksen yhdellä heitolla.





Uudenvuodenpäivänä käytiin Tapsu-papan luona katselemassa mäkihyppyä. Paluumatkalla jatkettiin vielä hetkinen kävelyä uuden kalmiston puolella, edellisenä iltana kun piipahdettiin vanhalla puolella.



Sunnuntaiaamuna nukuttiin sen verran pitkään, että suunniteltu kävelyretki piti jättää seuraavaan kertaan. Ennen kuin kaasutettiin kohti kotia, käytiin viemässä kynttilä Kaisa-mamman ja Paavo-papan haudalle. Matka kotiin sujui mainiosti, paitsi että Loviisan ja Porvoon välisellä osuudella Simppanen heräsi ja oli selkeästi nälkäinen. Ei muuta kuin pojan äiti takapenkille lusikan ja välipalapurkin kanssa ja niin matka jatkui. Poitsu tosin halusi välipalan jälkeen pois turvaistuimesta, joten itkeskely jatkui loppumatkan.

Kesken matkan Samuli soitti ja pyysi vierailulle. Menimmekin paikalle Rastilaan ja nautiskelimme borssikeitosta ja sämpylöistä. Simo peuhasi innoissaan ja tykkäsi kaapinovista ja laatikoista sekä digiboksista.



Tiistaina hypättiin jälleen bussiin ja ajeltiin isolle kirkolle. Käytiin ostamassa pari kirjaa WSOY:n kaupasta ja sitten käveltiin asemalta Hakaniemeen papan toimistolle. Lounastettiin Silvopleessa ja hengailtiin vielä tovi toimistolla. Levykauppa- ja divarikäynnin jälkeen käveltiin takaisin asemalle ja noustiin kotiin vievään linja-autoon. Jälleen Simo oli hauskalla tuulella ja nautiskeli myös marjavälipalaa matkan aikana.

Torstaina ajeltiin pieni rundi Espoossa ja lopulta parkkeerattiin Leppävaaraan. Vuorossa oli Heidin ja Tonin uuden asunnon tsekkaus. Hieno oli lukaali ja hyvät oli tarjoilut. Simo löysi sieltäkin vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa.



Perjantaina päästiin vihdoin Vihtiin, oli pitänyt käydä moikkaamassa Elmoa ja Piritaa jo monen kuukauden ajan. Suhailin pääkallopaikalle Vanjärven pikkuteiden kautta. Hienot maisemat on siellä Vihin suunnalla. Elmo on jo iso poika, hieman oli välillä ihmeissään kun Simo hääräili mukana lattialla, mutta hyvin meni poikien välinen yhteisleikki. Simo saattoi kuitenkin enemmän diggailla Dinkyn meiningeistä, koira kun kävi morjestelupussailemassa pikkumiestä aina tasaisin väliajoin.



Lauantaina olikin sitten vuorossa pitkästä aikaa perinteinen kävelylenkkisiivoushässäkkäsaunapizzapäiväjailta. Tällä kertaa Simo tuntui viihtyvät paremmin suihkussa, aiemmin tuo paikka oli pelottava ja löylyhuone mukavampi. Saas nähdä, miten ensi lauantain saunareissu menee...



Sunnuntaina käytiin shoppailemassa Jumbossa, ostettiin mm. Simolle hieno kuormuri ja syötiin burgerit Chico'sissa.



Siinäpä se kuukausi. Muutamalla sanalla, ihan kuten lupasin :DDD

Monday, January 10, 2011

Mitäköhän tekisi?

Pitäisi keksiä jotain nasevaa, josta bloggaisi. Pari aihiota pyörii päässä, mutta mitään ratkaisevaa päätöstä en ole vielä tehnyt.

Ehkä se päätös syntyy tässä lähiaikoina ja tämäkin blogi pääsee kunnolla vauhtiin.

Laitetaan tähän loppuun päätöksen odottamista jouduttamaan Neljän Ruusun profeetallinen viisu vuodelta 1992: