Kuuntelin tässä ensin Neil Youngin levyä Prairie Wind ja sitten Chris Cornellin uutta Higher Truthia. Rupesimme sitten keskustelemaan vaimon kanssa Cornellin levystä ja minkälaisille kuuntelijoille se on tarkoitettu. Aasinsiltaa pitkin pääsin ajattelemaan keskenäni keikkoja, joita olisi kiva vielä nähdä.
Olen jokusen kerran halukkaille ja haluttomille kuulijoille sanonut, että vuoden 2014 keikkareissu Tukholmaan Pearl Jamia katsomaan oli sellainen, jonka jälkeen ei oikein ole mitään keikkoja, mitkä olisi pakko nähdä. Kaikki ehdottomat suosikit, joiden keikka olisi vielä mahdollista nähdä eli ovat vielä kasassa tahi elossa, on jo nähty.
Sitten tosiaan mieleen juolahti nämä singer-songwriter-tyyliset akustiset keikat, joita nyt viimeisimpänä uuden levynsä tiimoilta on heittänyt juuri Cornell. Tulisipa Suomeen. Ja soittaisipa myös tämän biisin. Ihan minä versiona tahansa.
Samaan jengiin kuuluvat PJ-vokalisti Eddie Vedder, joka on soolokeikoillaan käynyt ainakin Tukholmassa. Tässä Vedderin viime vuoden lopulla julkaisema sinkku livemuodossa:
Muutaman kerran härmässä piipahtanut Screaming Treesin laulusolisti ja Queens of the Stone Agen, Isobel Campbellin ja The Gutter Twinsin yhdessä Greg Dullin kanssa muodostanut Mark Lanegan kelpaisi myös.
Erittäin mielelläni menisin myös katsomaan Youngin akustista (ehkä jopa hieman sähköistä) keikkaa. Monasti Youngin isot hitit, kuten Rockin' in a Free World ja My My, Hey Hey ovat ne ikoniset rokkirypistykset, mutta niiden akustiset versiot toimivat välillä jopa paremmin.
Kukas vielä olisi tähän kategoriaan sopiva? Sellainen, jonka keikalle lähtisin heti. Bruce Springsteen olisi varsin kelvollinen. Laitetaan tähän Pomon tällainen veto:
Viimeiseksi nostan esiin Pomonkin kanssa esiintyneen Mike Nessin, joka voisi myös ilahduttaa härmäläisiä fanejaan keikalla täällä pohjoisessa.
Tässäpä nämä. Ensi kerralla jotain ihan muuta. Ehkä.
