Hyvillä mielin siis lähdetään, ja nyt on hyvä tilaisuus myös muistella menneitä vuosia MTV3.fi-sivuston parissa. Kaikki alkoi keväällä 1998, kun kaverini Samu ehdotti palveluksiani entiselle naapurilleen, Asujan Antille. Muutamaa puhelua ja meiliä myöhemmin olimme päässeet sopimukseen siitä, että minulle on harjoittelupaikka varattuna. Oli jännää ja innostavaa olla mukana uuden homman tekemisessä ja sitä jatkuikin monta vuotta, siinä sivussa tuli saatua vakituinen duunikin.
Hurjien kimppakämppävuosien jälkeen vuorossa oli seitsemän vuotta Etelä-Haagassa, ehkä yhtä hurjia vuosia nekin. Pian Myyrmäkeen-paluun jälkeen elämä saikin hyvän uuden suunnan, josta on nyt hetki hyvää aikaa nauttia. Simon ei tarvitse toviin enää aamuisin toivottaa iskälle "hyvää työpäivää", iskän jäädessä kotiin lasten kanssa aikaa viettämään.
Alkuvuosina MTV3.fi oli herttaisen rauhallinen nettisivusto, vaikka vilkkuvista mainosbannereista tulikin jatkuvasti palautetta. Uutis-, urheilu- ja Makuja-sivujen lisäksi saitilta löytyi mm. Ratsailla-, Vesillä-, Koukussa- ja Luonnossa-sivut. Huomenta Suomessa oli perjantaisin koeajo-osuus ja allekirjoittaneen hommia oli laittaa autoista kertovat tekstit paikoilleen. Ei ollut puhettakaan sisäänheittävistä, lukijaa harhauttavista otsikoista eikä mahdollisimman lyhyistä sisällöistä, koska "eihän lukija jaksa pidempää lukea".
Nykyään nettimaailma on niin paljon laajempi ja jokapäiväisempi, ei sellaista voinut edes kuvitella silloin vuonna 2001, kun telkkarista katsottiin perjantaisen työpäivän päätteeksi, miten lentokone lensi toiseen WTC-torniin. Tai kun hieman myöhemmin samana vuonna silloinen toimituspäällikkö soitteli perjantai-iltasella kysyäkseen minua ottamaan kuvia Myyrmanniin, siellä kun oli tapahtunut jonkinlainen räjähdys.
Työkaverini Aleksin kanssa, kun juuri perjantaina juteltiin, tuli mieleen kuinka monta ihmistä on ohitse kulkenut näiden pitkien vuosien aikana. Satoja työkavereita ja vain muutama on edelleen paikalla - toistaiseksi. 14,5 vuoden ajan suurin osa työkavereista on häipynyt maisemista, mutta tähän mennessä itse olin ollut tonteilla, vanhemman valtiomiehen tyyliin.
Aikoinaan tiimipäivät ja pikkujoulut olivat varsin vauhdikkaita kokemuksia. Monta kertaa tuli könyttyä omalle työpisteelle C4:seen ja nukuttua siellä lattialla. Yleensä ensimmäisenä aamulla herättelemään tuli Höglundin Anu, kerran menin jopa silloin olleelle sählyvuorolle maaliin makoilemaan, vaikka edellinen ilta oli venynyt pitkälle ja tosiaan nukuin työpaikalla. Parhaiten mieleen ovat jääneet myös kevätsuunnittelureissu Tallinnaan, Helmi-klubin avajaisristeily laivalla apumiehenä, asiakkaille järjestetyt kuutamojuhlat Kaikukadulla, joista sain hyvää rekvisiittaa seuraavan illan oman kodin tupari- ja halloween-juhlille sekä Maikkarin netin 5-vuotisjuhlat, jotka olivat hillittömimmät bileet, joissa olen ollut mukana. Ainakin duunibileistä.
Duunikavereita on ollut mahtavia ja välillä myös vähemmän mahtavia. Urheilusivujen tuottajina ja toimituspäälliköina ovat olleet Teemu L., Rami, Svedu ja Teemu K. Pomoina Mauno, Limppu, Carina, Juosila, Henkka ja muut. Hyvin muistan ne hetket osastomme sydämessä, jossa kävimme Ramin ja Masan kanssa koripalloheittokilpailuja. Ja ne monet hetket Pillain Alen kanssa, kun väittelimme hyvässä hengessä musiikista. Samulin kanssa tuli paasattua urheilusta ja varsinkin NBA-koripallosta monet monituiset kerrat. Kun vielä tuolloin tupakoin, tuli Saaran ja muiden kessuttelijoiden kanssa hytistyä räntäsateelta piilossa talon alakerran ovella.
Potkulauta oli kovassa käytössä (Masan kanssa otettiin monet hyvät kisat!), mutta kun vaihdoimme A-taloon, ei siellä ollutkaan mahdollisuutta huristella sillä, joten lauta nökötti seinää vasten tähän syksyyn saakka. Ensi keväänä se saa uuden käyttäjän, kun Simo pääsee kokeilemaan vauhdin hurmaa.
Yksi kuuma kesä vietettiin evakossa entisessä äänitysstudiossa. Nykyään siellä tehdään chat-ohjelmia. Hauska kesä bunkkerissa. Oki soitti ihme pörinämusiikkia porukan iloksi. Tuona kesänä manageroimme toisen kerran jalkapallon arvokisojen manageripelissä Latin Feber -porukan kanssa. Vuosikausia tuo porukka, johon kuului maikkarilaisten lisäksi myös muutamia muitankin, juhlisti Mestarien liigan finaali-iltaa saunomalla ja ottelua railakkaasti katsoen. Tuli nähtyä uskomattoman hienoja finaaleja, kuten Bayernin ja Liverpoolin voitot ja myös hupaisia finaaleja, kun vannoutunut Real Madrid -fani Raimo pääsi tuulettamaan voittajana. Niitä tuuletuksia ei ole moneen vuoteen nähty, eikä ole kyllä ollut saunaakaan. Viime kausi oli jo ensimmäinen, jolloin Latin Feberin perinteistä managerointikisaa ei käyty, porukka kun vaan putosi kiireiden ym. syiden takia pois.
Ihan oma lukunsa oli myös ns. Miestoimikunta, joka monen vuoden ajan piti kokouksiaan Maikkarin saunatiloissa. Homma kuitenkin loppui vuonna 2006, kun sauna rempattiin ja annettiin sen jälkeen firman johtoportaan käyttöön. Onneksi ehdimme pitämään monet hyvät kokoukset saunalla ja juuri ennen remppaa myös kaverini polttarisaunan siellä. Erään miestoimikuntaillan aikana soitimme entiselle pomolle, Maunolle, ja kun juttelin hetken Maunon kanssa puhelimessa, hän sanoi: "Anthoonus, aika entinen ei koskaan palaa". Tuo pitää nytkin hyvin paikkaansa. Noita menneitä aikoja voi haikailla, mutta maailma on muuttunut. Ja hyvä niin. Eipähän pääse kyllästymään.
Välillä on ollut kova ikävä noita em. hetkiä Ramin, Masan, Svedun, Alen, Samulin, Saaran, Sonjan, Karoliinan ja muidenkin kanssa. Ikävä on kuitenkin kaikonnut nykyisten työkaverien kanssa. Viime vuodet päivien ehdottomia herkkupaloja ovat olleet lounaan jälkeiset hengailut ja maailmanparannukset aulan sohvilla ja samaisessa paikassa vietetyt klo 14 tauot. Silja, Leena, Sanna ja kumppanit, hauskaa on ollut. Kiitos mielettömästi teille. Next video taitaa alkaa ihan juuri.
Pakko myös nostaa vielä esiin Maikkarin futisjengi, jonka vt. joukkueenjohtajanakin vierähti pari vuotta. Iloja ja suruja on koettu tämän joukkueen myötä, mutta draivi on pysynyt koko ajan hyvänä, varsinkin sen jälkeen kun uusi sukupolvi, eli Ogi, Väiski ja kumppanit saatiin mukaan. Jos vaan paikka löytyy, mielelläni ensi kesänäkin puen joukkueen pelipaidan ylleni ja kirmaan hiekkakentälle.
Nyt on siis aika vaihtaa maisemaa ja kokeilla jotain uutta. Mitään ei ole vielä tiedossa, mutta onneksi ei ole kiire. Voi rauhassa katsella tulevia, ties vaikka se löytyy uudesta kaupungista. Tampere voisi olla kiva, kuten myös Kotka. Ehkä.
