40 vuotta hyvää Soundia

Kävin eilen pääkirjasto Metsossa kuuntelemassa, kun kaksi kuukautta itseäni vanhemman, tammikuussa nelikymppisiä juhlineen  Soundi-lehden entinen ja nykyinen päätoimittaja, Timo Kanerva ja Mikko Meriläinen, sekä lehden pitkäaikainen toimittaja Jussi Niemi muistelivat menneitä, pohtivat nykyisyyttä ja kurkistivat tulevaisuuteen.

Kirjaston puolesta keskustelua johtanut Juhani Koivisto oli kerännyt sopivan määrän sopivia kysymyksiä, joiden myötä saatiin monta mukavaa tarinaa kuultavaksi. Keskiviikon Aamulehdessä olleen jutun tiimoilta muisteltiin mm. Niemen tekemää Gambian-matkaraporttia. Niemi myös luki pienen pätkän jutun alusta.

Miesten jutustelua oli hauska kuunnella. Muutaman kerran olisi hyvinkin voinut osallistua omine mielipiteineni keskusteluun. Varsinkin, kun nelikko puhui rock- ja muiden musiikkilehtien vaikutuksesta kansan musiikkimakuun.

Muistelin omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, silloin lehdistä määräävässä asemassa oli kotiin tilattu Suosikki, Soundia ja Rumbaa tuli luettua kirjastossa, kuitenkin vasta 1990-luvun alusta teini-ikäisenä. Nämä yhdistettynä jatkuvaan Music Televisionin ja Super Channelin katsomiseen ja Radiomafian sekä Radio Cityn kuunteluun olivat ne, joista saatiin vinkit seuraavalle levyostosreissulle. Myös kaverien puskaradio toimi tuolloin hyvin. Ai niin, myös City-lehti ja legendaarinen TJEU pitää mainita tässä.

Mistä sitten nykyään hankin tiedon tulevista levyistä ja musiikkimeiningeistä? Kaikkien muiden pudottua pelistä porskuttaa Soundi edelleen vahvasti, vaikka printtimedia on pahassa pulassa. Sieltä kerran kuukaudessa postiluukusta kolahtavasta lehdestä ne tärpit hankitaan. Otin haastattelutilaisuuden jälkeen lainaan 12 cd-levyä, joista suurin osa oli ollut viime aikoina arvostelussa tai esittelyssä Soundin sivuilla.

Nykyään käyn netissä päivittäin älypuhelimen avulla (näpyttelen tätäkin tekstiä tässä yksisormijärjestelmällä) enkä jaksa juurikaan lukea nettisivuja. Sen vain mihin some (pääasiassa Facebook) linkkeineen ohjaa. Siksi perinteinen painettu lehti on itselleni todella tärkeä. Siinä olevat jutut eivät katoa pitkien skrollauksien myötä sivujen alareunoihin, saatika pois etusivulta, jolloin niitä on mahdoton enää löytää. Aikakauslehden voi lukea monen päivän rupeamassa, monessa eri paikassa.

Yksi hieno juttu on myös printtimuodon mahdollistamat pidemmät jutut, jotka ovat nettimaailmassa lähes mahdottomia. Kuten esim. Soundi-haastattelu, joihin hienot kuvituspiirrokset on jo vuosien ajan tehnyt Ville Pirinen. Sanoin usein, kun olin vielä Maikkarin netin palveluksessa, että olen vanhan liiton juttujen ystävä, jaksan lukea pitkiäkin tarinoita ja haastatteluja (tosin tämä mielipide on siis nykyään kännyselauksen takia muuttunut), sen sijaan että yksi haastis jaetaan muutamaan tärppijuttuun, joilla hillotaan klikkejä. Ei siinä mitään, tuo on nykyaikaa. Olenko kalkkis, joka on pudonnut kelkasta ja valittaa kuin mielensäpahoittaja? Mielestäni en, pidän vain siitä rauhallisemmasta menosta, joka ennen vanhaan vallitsi. Olen kuitenkin monessa tilanteessa tykännyt netin mahdollistamasta nopeasta tiedon- ja avunsaannista.

Meriläinen kommentoi juuri näitä asioita, mistä olen nyt kirjoittanut, tuossa Aamulehden jutussa. Päätoimittajan mainitsema printin hitaus ei minua haittaa, koska Soundi on erinomaisesti hoitanut tämän puolen kuntoon. Soundin sisältö on juuri sopivalla tavalla kiinni julkaisupäivässään.

Toivon, että kaikista median myllerryksistä huolimatta itselleni rakkaat Soundi, Episodi, Urheilulehti ja Klassikot-autolehti saisivat ilmestyä vielä monen vuoden ajan. Uusi sukupolvikin tykkää siitä, kun keskiviikko on Aku Ankka -päivä. He kun eivät ole vielä joutuneet nettikoukkuun, vaikka Akunkin sivut ovat pullollaan heidän nettipalvelunsa osoitetta ja tarjontaa.