Munamankeli

Vihdoin se on täällä! Uusi polkupyörä, jota olen kovasti kaipaillut viimeisen vuoden ajan, aina siitä lähtien, kun muutimme Tampereelle. Täällä kaikki tarpeellinen on sopivan lähellä, kävelyetäisyydellä, mutta silti pyörällä pääsee vielä hieman pidemmälle ja nopeammin. Siksi nyt kevätauringon lämmittäessä asfalttia, nosti fillarikuume päätään siihen malliin, että asialle oli pikimmiten tehtävä jotain.

Apuun tuli SirkusRakkausPumPumin kautta tutuksi tullut Mika, jonka Pyynikin aikamatkat -pajan pihalta bongasin jokusen vanhan pyörän ja päätin kysellä perään. Johan tärppäsi ja hieroimme Mikan kanssa kauppoja pyörän omistajuudesta. Onneksi oli vielä niin hyvä tilanne, että isosisko tuli rahojen kanssa apuun ja näin synttärilahjapyörä saatiin sunnuntaina viikonlopun päätteeksi kotikellariin.

Ensikierrokset piti hurauttaa heti ja ottaa tietenkin innostuneet lapset mukaan. Poitsu oli ihan innoissaan, kun pääsi ensin iskän vierelle omalla pyörällä ja sitten vielä kyytiin, sekä eteen että taakse. Tyttökin tykkäsi, kun pääsi pakkarille kokeilemaan isoa pyörää. Vaimollekin kelpasi, kun tyypit otti. Pakko sanoa, että eri mukava pyörä ajaa, vaikka onkin hieman pieni toimintasäde polkimilla. Ja kun muistaa aloittaa jarruttamisen hyvissä ajoin.

Maanantaiaamuna heräsin kuudelta ja jo varttia yli starttasin ensimmäiselle pyörälenkille. Kurvasin Sepänkadun kautta Paasikiventien rantamaisemiin. Ajattelin käydä tsekkaamassa ränsistyneiden tehtaiden seiniin tulleet uudet graffitit ja jatkaa sitten matkaa. Päädyinkin polkemaan Porin-junaradan vierellä menevää huoltotietä ja samalla ihailemaan pitkälle ulottuvaa Pispala Famea (siis rautatien eteläpuolella, Pispalanharjun rinteellä kulkevaa betoniaitaa).

Tämä ei itse asiassa ole Famelta, vaan Lielahden vanhan aseman lähettyviltä.

Mahdollisen raitsikkareitin takia purku-uhan alle joutuneen keltaisen puutalon kohdalta käännyin takaisin kohti autoväylää ja suuntasin kohti Lielahtea. Sopivan pienessä tihkusateessa poljin kevyen liikenteen väylää aina Citymarketin kohdalle saakka, jonka jälkeen päätin valita toisen reitin, sen sijaan että olisin lähtenyt vielä eteenpäin etsimään harjun yli Epilään vievää kulkureittiä. Sinne sitten joskus toiste, tällä kertaa ajoin hieman takaisin päin ja suuntasin sitten Haapalinnan pientaloalueelle.

Kävin siellä viikkoa aiemmin kävelemässä tytön kanssa tämän nukkuessa vaunuissa. Sen verran kivoja paikkoja löytyi (mm. Vaakkolammin luonnonsuojelualue), että oli kiva käydä hurauttamassa pyörällä samat reitit. Viskanpuiston kautta moottoritien alikulkutunnelin läpi ja Hyhkyn puolelle. Sieltä Tahmelan uimarannalle. Pyhäjärven vesi on tällä hetkellä todella matalalla, rantaa riittää pitkälle.

Loppumatka meni likimain taluttaessa. Uimarannalta Hirvitalolle meni vielä hitaasti polkiessa, mutta sitten ei enää jaksanut enempää. Tasainen, mutta loiva nousu muuttuu Hirvitalon mutkan kohdalla jyrkemmäksi ja huipentuu Tahmelan pallokentän jälkeen ihanaan ylämäkeen. Sen tamppaamisen jälkeen oli mukava pitää pikku tauko tutulla näköalapaikalla ja katsoa Näsinselkää ja -neulaa. Sieltä olikin sitten loppumatka kotiin pelkkää vauhdikasta alamäkeä.

Seuraava reissu suuntautunee itään päin, ajattelin käydä kokeilemassa Kaupin metsän kulmilla meneviä reittejä. Ensin pitäisi kyllä hankkia se kypärä päähän. Lukon sain jo hätävaraksi lainaksi, että pääsee käymään pikkuasioilla esim. lähikaupassa.