Etelänmatkalla sattui ja tapahtui

Männä lauantaina oli ohjelmassa aikaista autoilua, suuntana mummikkala Myyrmäessä. Ensin siis sinne viettämään aikaa lasten isovanhempien ja serkkutyttöjen kanssa. Sieltä oli tarkoitus siirtyä Järvenpäähän juhlimaan 10-vuotissynttäreitä. Kaikki esivalmistelut menivät loistavasti, tavarat olivat esimerkillisesti valmiit jo illalla ja aamiainenkin saatiin pöytään lähes ajallaan. Myös liikkeellelähtö onnistui harvinaisen hyvin ja olimme jopa hieman edellä aikataulusta, kun kurvasimme Volvolla liukkaalle moottoritielle kohti pääkaupunkiseutua.

Kohti etelää

Liukas keli ei pitkään jatkunut ja matka sujui mallikaasti. Jossain vaiheessa horisonttiin ilmestynyt auringonnousu oli lumoavan upea, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Jotenkin takaraivossa kuitenkin jyskytti ihmeellisellä tavalla - kuin enteillen jotain pahaa tapahtuvaksi. Ja kuten arvata saattaa, näin juuri kävi. En tarkalleen muista paikkaa, mutta sanoisin olleemme Hyvinkään ja Nurmijärven välillä, kun kaikki varoitusvalot pamahtivat yht'aikaa palamaan. Sitä sitten ihmeteltiin ja taivasteltiin, mutta kun ajokkimme jatkoi matkantekoa tasaisen varmalla 120km tuntinopeudella, eikä ongelmia ollut, jatkoin eteenpäin toivoen parasta.

Auringonnousu

Ensimmäiset ongelmat ilmenivät vasta, kun poistuimme kolmostieltä Martinlaakson liittymässä. Auto alkoi pykimään ja pelkäsin, että matkanteko jää kesken. Sain kuitenkin kaaran kuljetettua mummikkalan pihaan vieraspaikalle. Matkan aikana heränneet epäilykset laturin hihnan rikkoutumisesta osoittautuivat oikeaksi. Säpäleiksi mennyt hihna oli 2,5 vuotta vanha ja vaihdettu Kouvolan Teboililla, kun edellinen remmi meni riekaleiksi Kotka-Kouvola-tiellä kääntyessämme Anjalankosken ja Sippolan liittymässä. Silloin hihnan katkeaminen kuului pamauksena ja sen jälkeisenä rohinana, nyt ei ääntä kuulunut ja koko homma tuli yllätyksenä.

Pienen pohdinnan jälkeen jatkosuunnitelmat olivat selvät: uutta hihnaa pitää lähteä hakemaan ja naapurin mies varmaan pystyy remmin asentamaan paikoilleen. Kävin hakemassa Konalan Motonetistä uudet hihnat ja eikun hommiin. Paitsi että eihän siitä mitään tullut. Hetki naapurin äijän kanssa pohdittiin tilannetta ja sen jälkeen lähdin uudelleen motonettiin, olivathan he myyneet minulle vääränmittaisen hihnan. Paitsi että kun pääsimme siellä palvelutiskille, huomattiin, että ei se remmi vääränmittainen ollutkaan. Rasvanäpit olivat ihan mettässä.

Laturi hihnoineen

Kun konepelti oli jälleen nostettu pystyyn, huomattiin, että laturin hihna tosiaan kulkee vain kahden pyörijän kautta eikä kolmen, kuten aiemmin olimme varmoja sen tekevän. Parin oleellisen työkalun puuttumisen hoidimme erikoisesti. Koska ilmastoinnin kompura ei tällä hetkellä toimi, on sitä pyörittävä hihna tarpeeton, joten ei muuta kuin piuha poikki lapinleukulla ja uuden laturin hihnan pääsi asettamaan paikoilleen helposti.

Kyllä oli huijentava olo, kun auto hurahti jälleen käyntiin, eikä tarvinnut alkaa järjestämään kotimatkaa raiteita pitkin. En paljoa ehtinyt oman äidin kanssa jutustelemaan, mutta korjataan tilanne tuonnempana.

Synttärit sujuivat mainiosti, kuulumisia vaihdeltiin ja seurattiin lasten touhuiluja. Tarkoitus oli lähteä kotimatkalle hyvissä ajoin, viimeistään klo 17, jotta lapset eivät nukahtaisi autoon. Tällä kertaa lähteminen ei onnistunut yhtä hyvin kuin aamulla, lopputuloksena likimain heti lähdön jälkeen nukahtanut pikkutyttö takapenkillä. Onneksi tyttö virkistyi, kun saavuimme Linnatuuleen iltapalalle. Lapset pääsivät leikkimään kiipeilyseinällä, väritystehtävillä ja tehtävätelkkarin kanssa. Kun murua oli saatu tarpeeksi rinnan alle, oli aika lähteä kotiin nukkumaan.

Linnatuulessa

Tyttö tosin ei osoittanut väsymyksen merkkejä, poika uinahti Valkeakosken liittymän kohdalla. Lopulta uni tuli nuoremmallekin silmään Lempäälän kohdalla, joten päätimme nautiskella pimeästä ja ajaa pienen kiertotien kautta. Viime aikoina tutuksi tullut Savontie, joka kulkee Lempäälän ja Kangasalan välillä, on hauska mökkitiemäinen reitti, jonka varrella on hienoja maisemia (varsinkin nyt kun puut ovat lumisia) ja muutama hieno talo.

Savontie

Kotipihaan saavuttuamme kannoimme nukkuvat mukulat ylös ja omaan sänkyyn. Kello ei ollut vielä paljoakaan, joten me aikuiset pääsimme rentoutumaan leffan parissa. Elokuvaksi oli valittu hieman puun takaa tullut  Jersey Boys, jonka on ohjannut Clint Eastwood. Jo hyvissä ajoin tuli selväksi, miksi tässä oli kyseessä pitkästä aikaa Clintin leffa, joka ei saanut teatterijulkaisua Suomessa - eikä varmaan monessa muussakaan maassa.

Legendaarisesta laulaja Frankie Vallista ja hänen yhtyeestään Four Seasonsista kertonut leffa on valkokangasversio menestyneestä musikaalista, mutta vaikka kaikki palaset näyttivät olevan kohdallaan, ei raina pitänyt meitä otteessaan. Tylsä mikä tylsä.

Leffan jälkeen ajattelin lukea hetken aikaa erinomaista Juice-kirjaa, mutta päivän koettelemukset vaativat lopulta veronsa ja uni tuli nopeasti. Olipahan reissu.