Tiesin Ice-T:n hyväksi supliikkimieheksi, eikä kirja minua pettänyt. Hyviä tarinoita, joista tiivistelmän voi lukea miehen wikipediasivulta. Paljon oli sellaista tietoa, jota en ollut aiemmin hänestä kuullut tai lukenut. Jonkin verran jäin kuitenkin kaipaamaan kommentteja muutamista vuosien varrella tapahtuneista jutuista, kuten mm. elokuvan Judgment Night soundtrackista ja yhteistyöstä Slayerin kanssa sekä sanasodasta Eazy-E:n kanssa, josta Ice puhuu julkaisemallaan kokoelmalevyllä Ice-T presents the Westside löytyvällä haastattelulla. Eikä kirjassa mainittu sanallakaan 1990-luvun puolivälin tietämillä tapahtuneeseen Black Sabbathin levyn tuottamiseen. Tuo levyhän on useimmissa arvioissa lytätty maanrakoon. Itse en ole kyseistä kiekkoa koskaan kuullut, joten en voi siitä murska-arviota tähän hätään antaa.
Aika vähän Ice myös kommentoi Body Count -yhtyeensä kuolleita kolmea jäsentä, vain pitkäaikainen ystävä ja rikoskumppani nuoruusvuosilta, bändin rumpalina toiminut Beatmaster V, sai maininnan. Ice sanoi Vicin hautajaisten olleen ainoat maahanpanijaiset, joissa hän oli siihen mennessä kyyneliä vierittänyt.
Innostuin kirjan tiimoilta tietenkin kuuntelemaan Ice-T:n levytyksiä ja muita 1980-luvun legendaarisia raplevyjä, kuten LL Cool J, RUN-DMC, Public Enemy ja Eric B & Rakim. Hyllystä löytyy klassikko Ice-T:n O.G. - Original Gangster ja Spotifyn kautta kuuntelin paria aiempaa älppäriä. Vaikka Rhyme Pays ja Power ovat nekin hiphopin ja rapin klassikoita, päädyin kuuntelemaan eniten mp3-soittimen kautta Body Countin, uusinta Manslaughter-levyä. Tuntuu uskomattomalta, miten lähes kuuskymppinen äijä, joka on ollut viimeisen 15 vuoden ajan seestynyt tv-näyttelijä, jaksaa räyhätä kuten Ice-T tällä levyllä räyhää. Moni artisti tai bändi ei tällaiseen tykitykseen pysty, Manslaughter on kuin suora jatko bändin debyytille, joka ilmestyi vuonna 1992.
Yritin katsoa netistä, josko jostain irtoaisi halvalla tuo debyytti, tietenkin se versio, jossa on kuuluisa Cop Killer -biisi. Ei ainakaan vielä tärpännyt. Saa vinkata, jos on tietoa sellaisen suhteen. Olin jo mielessäni siirtänyt Body Countin sinne menneiden hauskojen, nuoruusvuosina kuunneltujen bändien joukkoon, niiden joiden biisin kuullessaan keskittyy enemmän sen tuomiin muistoihin kuin itse kappaleeseen. Nyt kuitenkin tuli himo saada debyytin lisäksi myös vuoden 1994 Born Dead ja monta muutakin levyä haltuun, jotta voisi fiilistellä ja tykittää niitä oikein kunnolla. Manslaughterilta löytyy erinomaisesti tähän päivään päivitetty Suicidal Tendencies -laina Institutionalized-biisistä, jonka Ice raivoaa läpi uskomattomalla intensiteetillä.
En vielä ehtinyt kuuntelemaan netin kautta Suicidalin viimeisintä 13-levyä, mutta pitää hoitaa sekin asia kuntoon tässä lähiaikoina. En ole tuosta levystä kuullut mitään suurempia hehkutuksia, mutta luulisin, ettei se yllä samalle tasolle kuin Body Countin uutukainen. Sääli sinänsä, koska nyt olisi ainakin minulla ollut tilaus todella tiukalle ja timanttiselle ST-levylle.
Sitten mieleen juolahti, että niitä Suicidalinkin levyjä pitäisi saada muutama lisää hyllyyn - ja samalla ne Cyco Mikon punkrevitykset. Rupesin myös makustelemaan huikealla yhteiskeikalla, jolla esiintyisivät Suicidal Tendencies (tai kuten aikoinaan Lepakossa vetänyt Cyco Miko & Infectious Grooves, jotka encoreen heittivät Suikkari-kimaran) ja Body Count. Minulla on myös aina tapana etsiä samanlaisia biisejä, jos innostun jostain. Kehittelen mielessä ja paperilla teemaan sopivia kokoelmalevyjä ja nytkin pohdin, onko noille kahdelle mistään pumpusta kaveriksi?
Musiikin lisäksi innostuin myös uudelleen Ice-T:n elokuvista. Pari niitä taitaa olla hyllyssä, mutta muutama tärkeä puuttuu: New Jack City ja Ricochet sekä Colors - Jengit, vaikka Jäätee ei siinä näyttelekään, vaan vetää tunnaribiisin. Eipä noita leffoja ole oikein saatavilla ollenkaan mistään.
Loppuun vielä New Jack Hustler -video.
No comments:
Post a Comment