DVD-arvostelussa skeidantuoksuinen komedia

Menestyksen tuoksu (The Smell of Success)

* * * *

Yhdysvaltain maaseudulle ja lannoitusbisnekseen 1960-luvulla sijoittuva komedia tallustelee Coenin veljesten lanaamaa polkua pitkin. Samankaltainen huumori on ensimmäinen yhtymäkohta Oscar-palkittuihin veljeksiin. Menestyksen tuoksun taustalla ovat myös veljekset. Ohjaajana toimii Michael Polish ja velipoika Mark näyttelee yhtä sivuosaa. He myös ovat käsikirjoittaneet leffan.

Elokuvan alussa kerrotaan, miten lannoitemyyjät myyvät jokainen omalla erikoisella tavallaan lantaa maajusseille. Sitten tragedia iskee: myyjien pomo, herra Rose kuolee oudossa onnettomuudessa ja hänen tilalleen firman johtoon nousee New Yorkissa kosmetiikka-alalla työskennellyt tytär Rosemary (Téa Leoni).

Tytär ei tietenkään halua muuttaa suurkaupungin vilskeestä maaseudulle eikä varsinkaan kakanhajuiselle maaseudulle. Firma on lisäksi konkurssikypsä, joten moni myyjäkatraasta saa potkut. Rosemaryn pitää kuitenkin saada tilit plussalle, jotta firman joku ostaisi ja siihen hän pyytää avuksi mestarimyyjä Patrick Fitzpatrickin (Billy Bob Thornton), jonka oli aiemmin pistänyt kilometritehtaalle. Pattyn mukana tulevat parhaat myyjäkaverit Cleveland, Early, Thad ja Chet (Pruitt Taylor Vince, Jon Gries, Mark Polish ja Ed Helms) ja matka lannanmyyntiin voi alkaa. Seuraa monia nolostuttavia tilanteita, kun Rosemary on ihan pihalla myyntihommista ja sotkee koko ajan Pattyn toimia.

Lisää mutkia matkaan tuo kilpailevan lannoitusyhtiön armoton myyntitykki Jimmy St. James (Kyle MacLachlan), jonka myyntikikat ovat arveluttavia. Jimmy haluaa ostaa Rosen yhtiön, joten kahden yhtiön välille syntyy aika raju taistelu, jossa ei uhreilta säästytä. Jotta tässä ei vielä olisi tarpeeksi, niin virkavaltakin tulee hämmentämään soppaa.

Näyttelijät ovat leffan parasta antia, yhdessä loistavan soundtrackin kanssa. Billy Bob ja kumppanit tekevät takuuvarmaa työtä ja onkin harmi, ettei leffa menestynyt sen paremmin. Musiikkipuolella kuullaan sellaisia klassikko-orkestereja kuin The Texas Gypsies, The Ramblers ja The Pentagons, joista ei juurikaan ole rapakon tällä puolella kuultu. Suurimpana erona Coen-elokuviin on se, että Menestyksen tuoksu on kuvattu likimain kokonaan studiossa blue screeniä käyttäen.

Leffan yksi pointeista on tehdä vitsiä aihealueestaan, joka on siis täyttä skeidaa. Joten sana shit kuuluu dialogissa jatkuvasti. Aluksi hommalle hymähtää muutaman kerran, sitten se alkaa jo hieman ärsyttämään, kunnes siihen turtuu eikä sitä loppujen lopuksi huomaakaan enää. Aivan kuten käy kakan hajulle, kun sitä tarpeeksi kauan joutuu haistamaan.

DVD:llä ei nykytyyliin ole lainkaan ekstroja.

Lue lisää arvosteluja täältä!