Levyarvostelussa Setzeriä, euroviisuilijaa ja meteliä Skandinaviasta

Brian Setzer: Setzer Goes Instru-MENTAL!

* * * *

Pitkän uran jo 1970-luvun lopulta tehnyt kitaramestari Brian Setzer julkaisee pitkän kataloginsa jatkoksi instrumentaalilevyn, jolla hänen erinomaiset kitaristinkykynsä pääsevät – jos mahdollista – vieläkin paremmin esiin. Eihän Setzer ole millään levyllään taustalle jäänyt, mutta nyt pääosassa on Gretsch ja hienot melodiat.

Omien sanojensa mukaan Setzer kirjoitti uutta levyä varten 7 kappaletta – laulujen kera, mutta alkoi yhtäkkiä jammailemaan levyn avauskappaleeksi päätynyttä, bluegrass-legenda Bill Monroen vuonna 1946 levyttämää Blue Moon of Kentuckya ilman sanoitusta. Siitä lähti innostus tehdä kokonainen levyllinen ilman laulua.

Instru-MENTAL on hauskaa kuunneltavaa. Biisit rullaavat eteenpäin ja hyvä fiilis on mukana koko kuunteluhetken ajan. Silti kuunnellessa alkaa kaipaamaan Setzerin mainiota laulua viemään kappaleet vieläkin korkeammalle tasolle.

Paradise Oskar: Sunday Songs

* * * * *

Ei tullut Euroviisuista voittoa, mutta mainio poplevy sen sijaan saatiin. Parikymppisen kirkkonummelaisen Axel Ehrnströmin debyyttilevy on lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi paketti rentoja poplauluja Beatlesin ja muiden 1960-lukuisten artistien hengessä. Nämä biisit olisivat olleet kovaa valuuttaa Woodstockissa 1969.

Sunday Songs starttaa tietenkin viisubiisi Da Da Damilla. Ison hitin jälkeen tulee monta samankaltaista rallia, jotka ovat yhtä lailla hittimateriaalia. Ehrnström on pätevä sanoittaja, tarinat kulkevat sävelten mukana hienosti ja kaappaavat mukaansa. Da Da Damissa 9-vuotias Peter lähtee pelastamaan maailmaa, Jimmy’s Songissa Peter ja ystävänsä Jimmy keskustelevat kasvamisen vaikeudesta ja Mikä-mikä-maan hienoudesta.

Just Leave –kappaleessa aiheena on parisuhdeväkivalta ja ystävän auttamisen vaikeus, Stupid Little Foolissa puolestaan tunteiden kertomisen vaikeus.

Miss Nobodyn tarina on kuin Bee Geesin hitti I Started a Joke, jopa riviä ”the joke was always on me” myöten. Dear Mother on ylistyslaulu äidille, jolle ikävä kyllä käy huonosti. The Invisible Ones on upea tarina harmaaseen massaan kuuluvista, muiden huomaamattomista värikkäistä persoonista, jotka voivat löytää toisensa. Biisi on levyn harvoja hieman menevämpiä raitoja.

Ehrnströmin hauras ääni on tietenkin pääosassa. Idols-bändin johtajana tunnettu Leri Leskinen on vastuussa levyn tuotannosta. Levyn muusikkoina kuullaan Leskisen ja Ehrnströmin lisäksi mm. Sami Kuoppamäkeä, Lauri Porraa (rummut), (basso) ja Idols-voittaja Koop Arposta.

Doctor Midnight & The Mercy Cult: I Declare: Treason

* *

Turbonegro on historiaa ja vokalisti Hank Von Helvete eli Hans-Erik Dyvik Husby on näytellyt Cornelis Vreeswijkiä elämäkertaelokuvassa ja levyttänyt em. ruotsinhollantilaisen trubaduurin hengessä levyllisen hienoja kappaleita. Nuo sävelet ovat kaukana tästä, kun huumeaddiktionsa skientologiaan vaihtanut rokkikukko räyhää uuden yhtyeensä kanssa.

Jos Hank on Doctor Midnight niin hänen Mercy Cultiinsa kuuluu basisti Tim Skold (Shotgun Messiah, Marilyn Manson, KMFDM), kitaristit Anders Odden (Satyricon, Celtic Frost) ja Audyn Stengel (Apoptygma Berzerk) sekä rumpali David Husvik (Extol).

Skoldin läsnäolo kuuluu selkeästi. Biisit ovat vahvasti kallellaan Mansoniin ja 1990-luvun industrial metaliin. Materiaalista puuttuu Turbonegron ja Mansonin levyiltä tuttu huumori, rytmi ja letkeys, tuntuu että bändi on ihan liian tosissaan vaikka biisit ovat vain keskitason heviä.

Yhtään biisiä ei voi erikseen nostaa esiin, kaikki tuntuvat olevan puristettu saman myllyn läpi.

Lisää levyarvosteluja täällä!