Panic! at the Disco: Vices & Virtues
Tovi sitten uuden levyn julkaissut, Las Vegasista kotoisin oleva Panic! at the Disco on nostamassa jälleen suosiotaan maailmalla – ja myös Suomessa. Sinkkuna julkaistu levyn avauskappale The Ballad of Mona Lisa on radioiden soittolistojen kärjessä.
Vuonna 2005 debyyttinsä A Fever You Can’t Sweat Out julkaissut bändi osui sopivaan rakoon: emobändit (mm. Fall Out Boy ja My Chemical Romance) olivat juuri tuolloin nousseet listojen kärkeen ja videot pyörivät musiikkikanavilla tiuhaan. Kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Pretty. Odd. ei sitten menestynytkään yhtä hyvin, joten mediassa ja keskustelupalstoilla veikkailtiin orkesterin jääneen ”yhden hitin ihmeeksi”. Vaikka kakkoslevy on ihan hyvä, ei siltä löydy tarvittavia hittikappaleita.
Ensimmäisen levyn materiaali oli täysin perustajajäsen-kitaristi Ryan Rossin käsialaa. Toisella levyllä biisien tehtailu jakautui tasaisemmin koko yhtyeelle. Ross ja pitkään basistina toiminut Jon Walker jättivät yhtyeen vuonna 2009. Samalla bändi otti nimeensä takaisin kakkoslevyn aikaan poispudonneen huutomerkin.
Nyt kappaleista vastaavat jäljelle jääneet varsinaiset jäsenet Brendan Urie (laulu, kitarat) ja Spencer Smith (rummut). Yllämainitun Mona Lisan ohella levy on yhtä tarttuvien biisien jatkumoa: Let’s Kill Tonight, Hurricane, Memories, Trade Mistakes ja Ready To Go muodostavat yhden rallatusten kavalkadin. Levyn loppupuolen neljä kipaletta Always, The Calendarin minuutin mittaisen outronsa kera, Sarah Smiles ja päätösraita Nearly Witches ovat sitten rauhallisempaa materiaalia.
Kuuntele levy Spotifyn kautta tästä linkistä.
Kuuntele levy Spotifyn kautta tästä linkistä.
* * * *
Electric Boysin uutukainen tekee kunniaa mm. Glenn Hughesin ajan Deep Purplelle sekä David Bowielle. Funk on edelleen vahvasti mukana bändin 1970-luvun henkisessä rock’n’rollissa. 12 kappaleen katraasta voi nostaa esiin groovaavan avausraidan Reeferlord, sinkkunakin julkaistu Father Popcorn’s Magic Oysters, Angel in an Armoured Suit, letkeästi rallatteleva Welcome to the High Times, upealla funkilla rytmillä varustettu Sometimes U Gotta Go Look for the Car sekä Rollin’ Down the Road, jossa torviosasto kohtaa hienosti tarttuvan kertosäkeen.
2 comments:
Innolla vuotan kyllä tätä Electric Boys -uutuutta. Joutuupi vierailla hetimiten plattahandelissa ostoksilla. Muuten nuo mainitsemasi herrat Santunione ja Sigevall skulailivat vain kahdella ekalla platalla "funk-o-metal" ja "Groovus Maximus". Sinäänsä loistavalla kolmosella "freewheelin" kuuskielistä rämpytti "slim" Martin Thomander ja rumpua paukutti Thomas Broman. Niin ja jos tarkkoja ollaan niin Funk-O ilmestyi ensin svedupetterissä hieman eri sisällöllä kuin tämä kaikkien tuntema Funk-O.
Mun korvissa juuri tuo kolmas, "Freewheelin" on kuulostanut parhaalta ja jotennin se on myös kestänyt aikaa parhaiten. Funk-o-metalin soundimaailma on hetkittäin hieman vanhanaikainen ja Groovus taas ei biisimateriaaliltaan ole niin hyvä.
Vaan eipä mitä, kerrassaan loisto pumppu ja erittäin hauska nähdä ja kuulla taas tositoimissa. Sais tulla taasen härmään. Tällä kertaa menisin varmasti ihmettelemään. Viimeksi kävin X:ssä kuulemassa akustisen vedon ja silloin jäi Tavastia väliin. Ton akustisen keikan perusteella voi jo odottaa kovaa livevääntöä.
Conny Bloom on kinggi.
-kimi
Hyvät tarkennukset, dänks Kinde :)
Post a Comment