Ajattelin, että voisi olla hauskaa muistelun ja kuuntelun ohessa kirjoittaa muutama rivi näistä levyistä. Otin mukaan myös muutaman muun levyn, jotka ilmestyivät juuri tuona vuonna, siis tasan 30 vuotta sitten. Tuolloin oli - ainakin popmusiikin puolella - vallalla funkyt rytmit, kuten alla olevasta katsauksesta voi lukea ja katsella hittivideoilta.
Yhtäkkiä se muutama rivi paisui niin isoksi, että piti kirjoittaa jokaisesta levystä oma tekstinsä. Aikaakin on näiden juttujen kirjoittamiseen kulunut koko vuosi. Mutta nyt asiaan: aloitetaan kavalkadin esittely jo pariin otteeseen yllä mainitusta George Michaelista.
Wham! oli 1980-luvun alun yksi suurimmista popmenestyjistä, ainakin Euroopassa. Wake Me Up Before You Go-Go, The Last Christmas, Freedom ja Club Tropicana olivat jättihittejä ja nostivat kaksikon George Michael ja Andrew Ridgeley muutamaksi vuodeksi musiikkimaailman tähdiksi. Mutta kuten aina, jos kaksikosta toinen on se helpommin yleisölle myytävä, välirikko tulee jossain vaiheessa. Whamin kaksikosta se, jolle parempaa jatkomenestystä oli povattavissa, oli tietenkin kyproslaissyntyinen Georgios Kyriacos Panayiotou.
Vuonna 1987 George Michael oli vihdoin valmis julkaisemaan hartaasti odotetun soolodebyyttinsä. Ja aikamoisen hieno oli tuo debyyttikiekko! Nimikappale Faith aloittaa levyn urkuintrollaan. Introssa soi Wham-hitti Freedom. Sen jälkeen alkaa tarttuva rockabillyhenkinen kitararenkutus, joka kantaa koko biisin ajan. George Michael ottaa homman haltuun alusta lähtien ja sai naiset ympäri maailman kiemurtelemaan ihastuksesta. Videolla nähtiin ensi kertaa uuden tyylin George Michael: ristikorvakoru, parta, nahkatakki ja aurinkolasit olivat korvanneet aiemman puhtoisemman ja värikkäämmän atiirin. Nyt mies oli kasvanut teinivuosista ja oli kapinallinen. Vihjeitä aiemmasta oli lähinnä biisissä mukana olevat sorminapsutukset ja käsien yhteen läpsytykset.
Toinen iso hitti levyltä oli erinomainen Father Figure, pianovetoinen slovari. Kertosäkeessä taustakuoro säestää hönkäilevää laulajatähteä. Kitarasoolo hoidetaan kevyellä akustisen kitaran lurittelulla. Videolla nähtiin yöelämää, pilvenpiirtäjiä, intohimoista suutelua, keltainen taksi sekä soolouran ensimmäinen huippumalliesiintyminen, kun vastanäyttelijä esiintyi catwalkilla kohtalokkaan prätkäkundin katsellessa pilottilasiensa takaa.
Kolmosbiisi I Want Your Sex pt. 1 oli itse asiassa ensimmäinen levyltä julkaistu single. Sen sanoitukset aiheuttivat aikoinaan suuren kohun. Biisi on itse asiassa aivan uskomattoman hieno funkbiisi, joka sai suurimmaksi osaksi innostuksensa Princeltä. Koko biisihän on jaettu kolmeen osaan, ensimmäinen kulkee kuin kone, toinen on orgaanisempi ja svengaavampi, sisältäen hienon torvisektiosäestyksen. Kaksi ensimmäistä osaa on niputettu yhteen, yhdeksi biisiksi. Trilogian päättävä kolmas osa on puolestaan jätetty levyn viimeiseksi kappaleeksi, sillä on oma nimi A Last Request ja vain suluissa lisänimenä I Want Your Sex pt. 3. Siitä lisää alempana.
Neljäntenä kappaleena kuultava slovari One More Try soi kuin mikä tahansa soulklassikko ja ansaitsee paikkansa sellaisten joukossa. Tälläkin videolla on nähtävissä ajan henki ja värimaailma: sinistä, hämyisää...
George Michael haistoi hyvin ajan trendit ja napsi levylleen parhaita paloja em. Princeltä sekä popin kuninkaalta Michael Jacksonilta. Tästä hyvä esimerkki on seuraavana kuultava Hard Day. Kaukoidän säveliltä kuulostavan lyhyen intron jälkeen vallan ottaa pörisevä bassoriffi, joka kuljettaa biisin todella svengaaviin tunnelmiin. GM laulaa tällä biisillä hieman myös falsetissa, aivan kuten parhaissa funkeissa discobiiseissä kuuluukin. Se introssa kuultu huhuileva soundi on mukana myös biisin keskiosissa.
Hand to Mouth -biisistä tulee ensin mieleen joitakin vuosia myöhemmin tullut Richard Marxin hitti Hazard. Kertosäkeessä tulee hetkellisesti mieleen U2, jonka biisi Hands That Built America leffasta Gangs of New York kuulostaa samalta kuin tämä Michaelin kappale.
Tyylit eivät rajoittaneet, kun materiaali oli laadukasta. Look at Your Hands on tanssipopkappale, jossa on Stones-henkinen bluesriffi ja Jaggerilta tuttu uu-uu-hoilaus. Tyylien erilaisuuden huomaa myös yhdessä levyn hiteistä: Kissing a Fool on soulklassikon tyylinen slovari, mutta vielä enemmän se on yökerhojazzia. Taustabändi tekee erinomaista työtä saadessaan kappaleen svengaamaan. Siihen päälle on maestron helppo laulaa.
Edellä mainittujen kappaleiden välissä palattiin konerytmeihin ja funkosastolle. Tanssilattioiden menopala Monkey on kuin luotu sitä varten, että George Michael pääsee tanssimaan lavalle, näyttämään muuvinsa ja samalla tanssittamaan keikkayleisöä. Videolla oli jo luotu nahka eikä kapinallinen nahkatakkimies ollutkaan enää pääosassa. Tilalle olivat tulleet Madonnalta ja Debbie Gibsonilta tuttu lierihattu, valkoinen paita ja henkseleillä varustetut lökähousut. Videon liveosuuksissa rebellook oli vielä tallella.
Levyn päättää em. I Want Your Sex -trilogian viimeinen osa A Last Request, jossa on mukana vain häilyviä viitteitä kahteen aiempaan osaan. Jälleen George Michael osasi yhteistyökumppaniensa kanssa valita juuri oikeat palaset tähänkin kappaleeseen. Hieno yökerhomainen tunnelmapala, jossa tilaa saa funky basso sekä juuri oikeaan paikkaan päästetty trumpettisoolo.
Näitä tekstejä kirjoittaessa kuuntelin levyä kuluneen vuoden aikana uudelleen ja uudelleen, sekä cd:ltä että spotifyn kautta. Huomasin, miten vähän se kuulostaa vanhentuneelta. Onhan se tietenkin täydellinen kuvaus ilmestymisajankohdastaan, mutta liian moni 30 vuotta sitten julkaistuista levyistä kuulostaa nykypäivänä suorastaan surkealta.
George Michaelin ensimmäinen sooloalbumi Faith sai suitsutusta ja palkintoja jo kolmisenkymmentä vuotta sitten eikä sitä pidä unohtaa, kun listataan kautta aikojen parhaita pitkäsoittoja. Levyllä ei ole juurikaan täytemateriaalia, joka saisi painamaan skippausnappulaa.
No comments:
Post a Comment