Yhdessä ELO:sta tutun Jeff Lynnen kanssa työstetty paluulevy Cloud Nine tuotti Harrisonille mm. hitit Got My Mind Set On You (josta tehtiin kaksi videotakin) ja When We Was Fab (jonka Beatles-muistelot toimivat edelleen tänäkin päivänä). Harrison innostui pitkän tauon jälkeen ja jo seuraavana vuonna oli vuorossa superyhtye Traveling Wilburys, jossa olivat Harrisonin ja Lynnen lisäksi mukana Bob Dylan, Tom Petty sekä Roy Orbison. Mutta se ei kuulu enempää tähän tarinaan, vaan käydäänpä Cloud Ninen kimppuun.
Suurin hitti Got My Mind Set On You on laitettu levyn päätösraidaksi, joten kuuntelijat joutuivat aikoinaan skippaamaan cd-levynsä oikeaan kohtaan, jos olivat jostain tämän levyn jo cd-muodossa löytäneet. Taisi olla vinyyli- eli tuolloin tuttavallisemmin levysoittimen neulan siirto B-puolen loppuun se oikeampi tapa. Se kuitenkin oli hölmöä, koska levy on kaikin puolin hyvä. Ei kuitenkaan samanlaista hitti-ilotulitusta kuin Michael Jacksonin Bad tai George Michaelin Faith, mutta pullollaan hyvää bluesahtavaa poprockia. Levyllä rummuista vastasivat sellaiset legendat kuin Ringo Starr ja Jim Keltner.
Nimibiisi Cloud Nine on juuri tuota kasariblueskamaa. Verrokkeina voidaan mainita Eric Claptonin ja Chris Rean 1980-luvulla tekemät hitit. Kakkosbiisi That's What it Takes sisältää samanlaista lakaisurämpyttelyä, mitä Lynne tunki tuohon aikaan tälle levylle, Roy Orbisonin viimeiseksi jääneelle Mystery Girlille, em. Traveling Wilburysin debyytille sekä Tom Pettyn Full Moon Feverille pari vuotta myöhemmin. Samat jampat soittamassa samanlaisia biisejä monella levyllä. Mutta mitä siitä, kunhan biisit ovat hyviä. Ja aika useat noista mainituista levyistä ja niiden biiseistä sellaisia olivat.
Näitä kuunnellessa huomaa tuon uudelleen ja uudelleen. Fish on the Sand voisi olla pienillä muutoksilla Pettyn levyllä. Just for Today on rauhallinen kappale, joka ei jätä erityisiä muistikuvia. Sitä seuraava This is Love on eri maata: se on iloinen, menevä ja rallatteleva. Ja sekin olisi voinut olla vaikka Orbisonin kiekolla. Huomaan toistavani itseäni tässä artikkelissa jatkuvasti. Pahoittelut siitä :D
Aikamoinen video, vai mitä? Pyörittelyt alkavat pyörryttää, mutta olipahan kiva paikka Georgella käydä soittamassa tuo rantakallio. Keitäköhän olivat nuo ihmiset noissa takapihabileissä?
Vanhoja hyviä aikoja muistellut When We Was Fab on levyn helmiä. Beatles-tunnelmissa mennään, ehkäpä ainoan kerran Georgen soolouran aikana. Video myös on mainio.
Hittibiisejä seuraava Devil's Radio sisältää Claptonin soittamassa kitaraa sekä lurittamassa soolon. Hyvä rockbiisi. Tässä livevideo:
Sitten siirrytään hieman rauhallisempiin tunnelmiin kappaleen Someplace Else tiimoilta. Kyseessä on perinteinen rakkauslaulu, jossa George kaipalee läheisyyttä ja rauhaa. Hauskasti nimetty Wreck of the Hesperus on pianoblues, jossa on myös mukana Eric Clapton.
Ennen levyn suurinta hittiä on vuorossa balladi Breath Away from Heaven, joka japanilaistyylisine syntetisaattoreineen on levyn biiseistä eniten ajankuvaan viittaava. Siis noiden Lynne-Petty-Orbison-Wilburys-hommien lisäksi. Aluksi kappale tuntui oudolta, hauskaltakin, mutta loppujen lopuksi se on aika turha tällä levyllä.
Got My Mind Set on You on alun perin Rudy Clarkin tekemä kappale vuodelta 1962. Tarttuva rokkikappale, joka sai menestystä 25 vuotta alkuperäisen ilmestymisensä jälkeen.
Tosiaan, kaksi videota biisistä julkaistiin. Ylempänä versio 1 ja alempana versio 2. Jokainen voi tykönään päättää, kumpi on parempi...
Täältä voit lukea ex-kollegani muutama vuosi sitten tekemän analyysin tästä Harrisonin viimeiseksi jääneestä studioalbumista.
Vuonna 2004 julkaistulla remasteroidulla cd-versiolla on mukana muutama bonuskappale. Shanghai Surprise ja Zig Zag julkaistiin alun perin edellisenä vuonna ilmestyneen Madonnan ja Sean Pennin elokuvan Shanghai Surprise soundtrackilla. Harrison tuotti elokuvan ja vastasi musiikista yhdessä Michael Kamenin kanssa. Leffa ei ollut kovinkaan suuri menestys. Biiseistä ensinmainittu on kasarileffarenkutus, jälkimmäinen parempi, svengaava yökerhopala.
No comments:
Post a Comment