Okei, ehkä jotkut Tiffany, Debbie Gibson ja Kylie Minogue olivat enemmän purkkaa ja Whitney soulia, mutta kuitenkin. Kun I Wanna Dance (with Somebody Who Loves Me) ilmestyi ja videon näki kotimaan muutamasta musiikkiohjelmasta ja Sky Channelkin sitä innoissaan pyöritti, oli allekirjoittanut täysin tämän nuoren jenkkilaulajattaren pauloissa. Taisinpa saada tämän LP-levyn tuolloin joululahjaksi, yhdessä Def Leppardin Hysteria-kasetin kanssa. Vähänkö mahtavaa!
Sittemmin nämä Whitneyn juustoiset sävelet ovat pudonneet kuuntelulistalta enkä tätä juttua kirjoittaessakaan oikestaan tätä levyä kuunnellut. Mutta ihan hyvä julkaisu, menestyksekäs sellainen, Whitneylle. Hänkin poistui keskuudestamme suht nuorena, törvättyään elämänsä turhaan narkkariaviomieheen ja päädyttyään itsekin mieron tielle kaikista miljoonistaan ja ihailijoistaan huolimatta. Whitney oli kuitenkin MTV-sukupolven ensimmäinen todella menestyksekäs tummaihoinen naissupertähti, joka raivasi tietä mm. Beyoncélle.
I Wanna Dance on tietenkin levyn suurin ja muistetuin hitti, mutta on levyllä muitakin hyviä kappaleita. Kakkosraita Just the Lonely Talking ei ole kuitenkaan parhaimmistoa. Se tuo mieleen Spice Girlsien muutaman kappaleen. Mainittakoon kuitenkin, että suht nimekäs Kenny G soittaa saksofonisoolon tuolla raidalla.
Love Will Save the Day on funkilla rytmillä ja ksylofonisoololla varustettu menopala, jolla Whitney ei kailota kurkku suorana. Biisin säveltäjä Toni C ja tuottaja Jellybean ilmeisesti päättivät kokeilla jotain hieman erilaista ja ihan hyvin Whitney siitä selvisi. Tässä siitä livevideo vuodelta 1988.
Sitten on vuorossa levyn ensimmäinen jättihittiballadi, Didn't We Almost Have it All. Hyvin muistan senkin, kuinka tämä biisi soi moneen kertaan ala-asteen limudiskossa, eikä siinä odoteltu mitään illan vikoja hitaita vaan likimain joka toinen soinut biisi oli tämä. Varsinaista videota ei tehty, sen sijaan käytettiin tätä Saratoga Springsin keikalta kuvattua pätkää.
Tuota versiota kuunnellessa ja katsellessa tulee jälleen mieleen Prinssille morsian -leffan Sexual Chocolate -bändi :D
Slovaritunnelmien jälkeen vuoron saa julkaisuvuoteensa erittäin vahvasti nivoutuva So Emotional, sinkkujulkaisu nro 3. Tanssihitin takaa löytyy kaksikko Steinberg & Kelly, jotka ovat tehneet sellaiset pikkaisen menestyneet biisit kuin Like a Virgin (Madonna), Eternal Flame (Bangles) ja Alone (Heart).
Where You Are, Love is a Contact Sport ja You're Still My Man ovat helposti ohitettavissa. Ensinmainitussa on tutusti pinnalla syntikat ja soolon lurittelee saksofonisti. Keskimmäinen on jumputteleva tanssilavalle sopiva biisi. Viimeksi mainittu puolestaan levyn teemaan sopiva syntsavetoinen balladi.
For the Love of You -kappaleen tekijät ovat tunnetut Isleyn veljekset eli the Isley Brothers. Biisi on funkryhmän vuoden 1975 levyltä The Heat is On. Wikipedian mukaan tämän kappaleen piti olla Whitney-levyn kakkossinkku, mutta levy-yhtiö oli sitä mieltä, että kakkosena pitää julkaista alkuperäistä materiaalia, joten tämä cover sai jäädä albumiraidaksi. On tässä biisissä hieman paremmat vibat kuin noissa kolmessa edellisessä.
Levyn neljäs singlelohkaisu oli slovari Where Do Broken Hearts Go. Whitney ei Wikipedian mukaan halunnut levyttää biisiä, koska siinä ei ollut erityisempää sanomaa (usko tai älä), mutta suostui kun levypamppu sanoi biisin menevän listakärkeen, jos Whitney sen vain julkaisee. Näin kävikin, siitä tuli Whitneyn seitsemäs peräkkäinen listaykköseksi mennyt single. Heh, kamalia juttuja joutuvat nämä artistit tekemään :)
Levyn päätösraidalla Whitney duetoi äitinsä Cissy Houstonin kanssa. I Know Him So Well -biisin säveltäjinä toimivat Tim Rice sekä ABBA-miehet Björn Ulvaeus ja Benny Andersson. Ja biisihän oli alun perin Chess-musikaalissa jokunen vuosi aikaisemmin. Ensimmäisen, vahvasti ABBA:lta kuulostavan version tekivät Elaine Paige ja Barbara Dickson. Ihan ok versio Houstonin tädeiltä.
Appropoo: levyn hitit ovat kovia, mutta kiekolle löytyy myös täytekamaa ettei tästä ihan viiden tähden lättyä saa.
No comments:
Post a Comment